Vauvan uni on fysiologisesti erilaista kuin aikuisen. Yöheräily ja yöaikaan ajoittuva syöminen on vauvalle paitsi normaalia, myös tarpeellista. Yöunen katkonaisuus suojaa vauvaa kätkytkuolemalta ja yösyötöt turvaavat vauvan optimaalista kasvua ja kehitystä. Vuorokausirytmi ja uni muuttuvat ja kehittyvät vauvan kasvaessa. Jokainen vauva on tässä suhteessa yksilöllinen.
Nykytiedon valossa alle puolivuotiaan vauvan pisimmän yöunijakson ajatellaan olevan noin viisi tuntia. Koko yön yli nukkumisen tavoittelu voi olla pienelle vauvalle haitallista, sillä vauvan yksilölliseen kehitystasoon nähden liian pitkä unijakso voi häiritä vauvan lämmönsäätelyä, hormonitoimintaa ja vuorokausirytmin kehityksestä vastaavien geenien toimintaa. Yöimetyksillä on myös tärkeä merkitys maitomäärälle, minkä vuoksi epäfysiologisen pitkien unijaksojen tavoittelu voi tehdä hallaa imetykselle. Vauvan kehitys on nopeaa, ja jokainen kehitysaskel heijastuu myös unen levollisuuteen.
Imettävän vanhemman uni ja lepo
Täysimettävien vanhempien unen laadun on havaittu olevan parempi kuin osittaisimettävillä. Vaikka imetetyt vauvat syövät yön aikana useammin kuin korvikeruokitut, imettävät vanhemmat ovat yön aikana ajallisesti vähemmän hereillä kuin korvikkeella ruokittujen vauvojen vanhemmat ja heillä on enemmän syvän unen jaksoja. Hyvää unta tukee vauvan läheisyydessä nukkuminen, jolloin vanhempi havahtuu syöttämään vauvaa jo ennen kuin vauva on kokonaan hereillä ja itkee nälkäänsä.
Imettävien vanhempien kokemukset vauva-ajan yöunien laadusta ovat samankaltaiset riippumatta siitä, onko vauva ollut imetetty vai korvikeruokittu.
Vauvan pisin unipätkä ajoittuu usein alkuyöhön. Vanhempien jaksamista ja unensaantia voi tukea se, että vauvan kanssa mennään nukkumaan suht samoihin aikoihin, jos mahdollista. Monelle alkuyön hetki omaa tai parisuhdeaikaa on tärkeä henkireikä, eikä tästä tarvitse kokonaan luopua. Omalle ajalle voi varata viikosta sopivan määrän iltoja, unelle loput.
Omaa jaksamista tukee myös se, jos saa levättyä päivisin vauvan nukkuessa. Rentoutumista ja nukahtamista vauvan päiväunien aikaan voi joutua aluksi tietoisesti harjoittelemaan. Useamman lapsen perheessä imettävän vanhemman päivälepo voi olla hankalampaa järjestää, mutta jos yöt ovat rikkonaisia, apua lastenhoitoon ja kotitöihin kannattaa kysyä läheisiltä tai esimerkiksi neuvolasta.
Unitapojen muuttaminen
Vauvan unitapoja voi lempeästi muuttaa yli puolen vuoden iästä alkaen, jos perheen jaksaminen sitä vaatii. Jos kaikki ovat öihin suht tyytyväisiä, muutoksia ei välttämättä tarvitse tehdä.
Unitapojen muutos voi tarkoittaa erilaisia asioita. Monessa perheessä yöimetyksiä vähennetään asteittain. Tavoitteena voi olla ensin yksi pidempi unipätkä yöhön ja vauvan kasvaessa pätkää hiljalleen pidennetään. Osalla vauvoista muutosta on voinut helpottaa, kun illan viimeinen imetys on siirretty pois makuuhuoneesta ja nukahtamista on harjoiteltu omaan sänkyyn tai perhepetiin ilman rintaa.
Vauvan temperamentti vaikuttaa paljon siihen, miten hän muutoksiin sopeutuu ja kuinka paljon hän tarvitsee aikuisen apua nukahtamiseen ja rauhoittumiseen. Unitapojen muutos on vauvalle turvallista, kun hän ei hätäänny liikaa ja aikuinen rauhoittaa häntä tarvittaessa. Jos vauva on kovin itkuinen yövieroituksen aikaan, unitapojen muutosta voi siirtää 2-3 viikolla ja koittaa sitten uudestaan. Joskus aika tekee ihmeitä.
Yksilöllinen kehitys vaikuttaa myös uneen
Kaikki vauvat eivät ole heti puolivuotiaina kypsiä nukkumaan pitempiä unipätkiä vaan kehittyvät tässäkin omaan tahtiinsa. Yksilölliset erot ovat suuria. Noin puolet puolivuotiaista vauvoista nukkuu useimpina öinä kahdeksan tunnin unipätkiä. Silti lähes kolmasosa yksivuotiaista ei edelleenkään nuku edes kahdeksaa tuntia yhteen putkeen. Yksilöllisten erojen lisäksi yöunen pituus vaihtelee vauvoilla yöstä toiseen. Tällainen vakiintumattomuus on normaalia. Osa isommista vauvoista herää nälkään tai janoon aamuyöstä, vaikka yösyötöistä olisi muuten voitu jo luopua. Kello viiden pienet kukkujat ovat monessa perheessä tuttu näky.
Vauva-ajan kehitysvaiheet vaikuttavat myös nukkumiseen. Jokainen uusi kehitysaskel heijastuu jonkun aikaa aivoihin ja uneen. Etenkin vauvavuonna on tyypillistä, että edellisen kehitysvaiheen lopulla seuraava on jo alkamassa. Moni vanhempi on huomannut, että varsinkin näkyvimmät kehitysaskeleet, kuten konttaamaan ja seisomaan oppiminen, eroahdistus tai puhkeavat hampaat tekevät öistä katkonaisia lyhyeksi tai pidemmäksi aikaa.
Uusien unitapojen opettelua voi olla järkevää siirtää ajankohtaan, jolloin uusi taito ei ole aivan tuoreena vauvan mielessä. Ennen unitapojen muutosta on myös tärkeää miettiä mistä heräily johtuu. Jos taustalla on allergiaa tai vauva on kipeä, näihin pulmiin on hyvä saada ensin helpotusta.
Imetys auttaa vuorokausirytmin kehittymisessä
Vauvan hyvää yöunta tukevat monet samat asiat kuin aikuisellakin: säännöllinen päivärytmi, aktiivinen puuhailu ja kunnon annos päivänvaloa päivittäin. Vuorokausirytmin vakiintumista tukee myös se, että ilta- ja yöaikaan vauvan hoidossa vältetään piristäviä virikkeitä, kuten leikkiä tai kirkkaita valoja. Imetys vaikuttaa myönteisesti vuorokausirytmin kehitykseen, koska tuore rintamaito sisältää imettävän vanhemman uni-valverytmin mukaisesti melatoniinia ja muita aivojen vuorokausirytmiä sääteleviä tekijöitä.
Kaipaatko lisää tietoa? Lapsiperheiden uni ry tarjoaa lempeää, tutkimusnäyttöön perustuvaa tietoa varhaislapsuuden unesta ja kehityksestä.
Lähteet:
Basis – Baby Sleep Info Source 2018. Basis on Englannissa toimiva vauvan uneen erikoistunut tutkimuskeskus, joka tuottaa ja kokoaa tutkimustietoa mm. UK:n terveysviranomaisten ja Unicefin käyttöön.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017: Imetyksen edistämisen toimintaohjelma vuosille 2018-2022
