Vaikka suurin osa terveistä, täysiaikaisista vastasyntyneistä pärjää mainiosti rintamaidolla ihan alusta saakka, on myös tilanteita, jolloin vauva tarvitsee lisämaitoa. Useimmiten alkuvaiheen lisämaidon tarpeen syynä ei ole rintojen vähäinen maidoneritys, vaan se, että vauvan ravinnontarve on lisääntynyt sairauden takia tai sikiöaikaisten ravinto- ja nestevarastojen huvettua ennen aikojaan.
Lisämaitoa vain tarpeeseen
Lisämaidon tarve arvioidaan aina vauvakohtaisesti seuraamalla painonkehitystä, pissojen ja kakkojen määrää sekä riskiryhmiltä myös verensokeriarvoja. Vauva voi tarvita lisämaitoa, jos hän on syntyessään pienipainoinen tai keskimääräistä isokokoisempi. Jos syntyminen on ottanut koville (matalat apgar-pisteet tai matala napaveren pH) tai vauvalle kehittyy infektio-oireita tai keltaisuutta (hyperbilirubinemia), hän saattaa olla lisämaidon tarpeessa, samoin jos vauvan paino laskee syntymän jälkeen yli 10%. Vanhemman raskaudenaikainen diabetes sekoittaa vauvan insuliiniaineenvaihduntaa ja saattaa hidastaa maidonnousua, joten diabeetikkojen vauvoilla lisämaito on usein tarpeen ensimmäisinä päivinä.
Ihokontakti vähentää lisämaidontarvetta
Vastasyntyneille annettava lisämaito on sairaalasta riippuen joko luovutettua rintamaitoa tai äidinmaidonkorviketta. Vauvalle voi antaa lisämaitona myös omaa, lypsettyä maitoa.
Katkeamaton ihokontakti on tärkeää kaikille vastasyntyneille, mutta aivan erityisesti niille vauvoille, jotka ovat verensokeriseurannassa. Ihokontakti ja imettävän vanhemman oma maito auttavat pitämään verensokerin tasaisena, jolloin lisämaitoa tarvitaan vähemmän.
Lue lisää äidinmaidon lypsämisestä!
Lisämaidoista pääsee eroon
Ensimmäisten päivien lisämaidon tarve loppuu useimmiten heti vanhemman oman maidonerityksen lisäännyttyä. Jos vauva saa säännöllisesti lisämaitoa vielä kotiutuessa, pyydä että teille tehdään lisämaitojen purkusuunnitelma jo sairaalassa.
Lue lisää lisämaitojen purkamisesta!
Päivitetty 8.4.2021
