Terveydelliset tai anatomiset syyt voivat joskus heijastua imetykseen. Ne voivat hidastaa imetyksen käynnistymistä tai estää maitomäärän lisääntymisen täysimetyksen tarpeisiin. Näitä terveyshaasteita on pienellä osalla imettävistä vanhemmista. Imetyksen kokonaan estävät sairaudet ja lääkitykset ovat myös harvinaisia.
Vaikka taustalla olisi terveydellisiä tekijöitä, imetystoivetta ei useinkaan tarvitse kuopata. Useimmat haasteet on mahdollista selättää – ihan samanlaisilla konsteilla kuin muutkin imetyksen alkuhankaluudet!
Tee imetyssuunnitelmaa ammattilaisen kanssa
Terveysasiat on hyvä ottaa puheeksi neuvolassa jo odotusaikana. Pyydä, että saisit tehdä imetyssuunnitelmaa osaavan imetysohjaajan kanssa joko neuvolassa tai synnytyssairaalan imetyspolilla. Mieti omaa imetystoivettasi ja keskustele siitä imetysohjaajan kanssa. Millainen imetys sopisi sinun tilanteeseesi ja takaisi mahdollisimman mukavan ja stressittömän vauva-arjen? Jos taustalla on aiempi imetyspettymys, omaa mieltä on tärkeää saada huojentaa puhumalla. Imetyksen kanssa yhteen sopivaa perussairauden lääkitystä ja hoitoa voidaan kartoittaa äitiyspolilla jo ennen vauvan syntymää.
Kun imetyksen mahdolliset haastekohdat tietää ennalta, niihin on helpompaa pyytää apua. Imetyksen tukiverkkoa voi koota jo odotusaikana, jotta epävarmuuden hetkellä tietää, minne voi ottaa yhteyttä. Neuvola, imetyspoli, yksityiset imetysasiantuntijat, imetystukivanhemmat ja imetyskokeneet ystävät ovat kullanarvoinen apu jokaiselle vanhemmalle.
Diabetes
Diabetes on lisääntyvä terveyshaaste synnyttäjillä. Raskausdiabetes tai 1- tai 2-tyypin diabetes voivat vaikuttaa imetyksen ensimmäisiin päiviin. Imetys on tärkeä asia diabeetikkovanhemman terveyden kannalta. Se tasaa elimistön sokeriaineenvaihduntaa ja vähentää 2-tyypin diabeteksen riskiä, jolle raskausdiabetes altistaa.
Raskausdiabetes vaikuttaa vauvan insuliiniaineenvaihduntaan ensimmäisinä päivinä syntymän jälkeen. Vauvan verensokeriarvoja seurataan, sillä ne voivat laskea. Myös maidonnousu voi vähän viivästyä, joten imetyksen harjoitteluun ja rintojen stimulointiin lypsämällä on hyvä käyttää aikaa.
Diabeetikkovanhempien vastasyntyneille vauvoille katkeamaton ihokontakti on erityisen tärkeää. Ihokontakti vakauttaa vauvan verensokeriarvoja ja auttaa häntä säästämään energiaa. Oma ensimaito eli pieninä määrinä rintoihin muodostuva kolostrum nostaa vauvan verensokeria paremmin kuin lisämaitona annettu korvike. Osa diabeetikkovanhempien vauvoista tarvitsee alkuun hieman muutakin lisämaitoa kunnes oma maitomäärä lisääntyy. Jos vauva saa lisämaitoa, rintojen lypsäminen auttaa lisäämään rintojen maitomäärää ja lisämaidosta voidaan perheen niin toivoessa luopua.
- Pidä vauvaa mahdollisimman paljon ihokontaktissa.
- Pyydä paljon apua hyvän imetysasennon ja tehokkaan imuotteen löytymiseen ennen kotiutumista.
- Vauhdita maidontuotannon käynnistymistä lypsämällä rintoja.
Polykystiset munasarjat (PCOS)
Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä eli polykystiset munasarjat (PCOS) voi vaikuttaa maidoneritykseen. Osalla vanhemmista maitomäärä on niukka, osalla oireyhtymä ei vaikuta maitomäärään mitenkään ja osalla maidoneritys taas on runsasta.
Oireyhtymästä huolimatta imetys voi saada loistavan alun, kun panostetaan ihokontaktiin, vauvantahtiseen imetykseen ja imetysohjaukseen. Näillä keinoilla vältetään myös muut mahdolliset imetyshaasteet. Vauvan kasvua on ensiviikkoina hyvä seurata, jos ei ole vielä tiedossa, kuinka PCOS omaan maitomäärään tulee vaikuttamaan.
- Pyydä riittävästi apua tehokkaan imuotteen ja mukavan imetysasennon löytymiseen synnytyssairaalassa jo ennen kotiutumista.
Kilpirauhasen vajaatoiminta
Jos kilpirauhasen vajaatoiminta ei ole hyvässä hoitotasapainossa, se voi aiheuttaa maitomäärän vähäisyyttä. Kun vanhemman lääkitys on kunnossa raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen, ongelmia ei yleensä ole. Kun maitomäärän haasteet johtuvat kilpirauhasen vajaatoiminnasta, lääkityksen tasapainon löytämisen jälkeen määrä voi lisääntyä merkittävästi lyhyessä ajassa, kunhan imetystä ja/tai lypsämistä jatketaan.
Rintakudoksen vähäisyys
Rintakudoksen vähäisyys on rintojen kehitykseen liittyvä häiriö. Kun rintakudosta on vähän, maitomäärä ei välttämättä kasva täysimetyksen tarpeisiin. Pienikin määrä maitorauhaskudosta tuottaa kuitenkin maitoa, joten vauvaa on mahdollista ainakin osittaisimettää.
Rinnoista, joissa rintakudosta on vähän, käytetään nimitystä hypoplastiset, alikehittyneet tai tubulaariset rinnat. Jos jokin omissa rinnoissa huolestuttaa, asia kannattaa ottaa puheeksi jo raskausaikana neuvolassa.
Rintakudoksen määrää ei voi päätellä pelkästään rintojen koon perusteella. Pienissäkin rinnoissa on useimmiten aivan normaali määrä maitoa tuottavaa kudosta. Imetysongelmia aiheuttavaan rintakudoksen vähäisyyteen voi viitata se, että rinnat ovat hyvin etäällä toisistaan, huomattavan erikokoiset tai epäsymmetriset. Rinnat voivat olla muodoltaan kapeat ja suipot (tubulaariset) ja nännipiha hyvin suuri rinnan kokoon nähden.
Rintojen hypoplasiaan voi viitata myös se, jos rinnoissa ei tapahdu juurikaan muutoksia raskauden aikana: rintojen koko ei kasva tai verisuonitus erotu selvemmin.
- Valmistaudu ainakin osittaisimetykseen. Imetysapulaite voi olla mainio apuväline imetyshetkiin, sillä sen avulla vauva saa maksimaalisen määrän omaa maitoa ja lisäksi tarvitsemansa lisämaidon.
- Imetystä voi vauvan synnyttyä aloittaa aivan normaaliin tapaan imetysasentoa ja imuotetta harjoitellen. Vauvan kasvua ja imetyksen turvamerkkejä on tärkeää seurata ja ottaa käyttöön lisämaitoa vauvan tarpeen mukaan.
- Pyydä imetysohjausta synnytyssairaalasta, neuvolasta ja synnytyssairaalan imetyspolilta, jos paikkakunnalla sellainen on.
Rintoihin kohdistuneet leikkaukset
Rintojen suurennusleikkaukset toteutetaan yleensä asettamalla rintaimplantti siten, että imetys onnistuu myöhemmin normaalisti. Poikkeuksen voivat tehdä tilanteet, joissa suurennusleikkaus on tehty tubulaarisiin rintoihin, joissa rintakudosta voi olla ainakin täysimetyksen näkökulmasta liian vähän (ks. rintakudoksen vähäisyys).
Rintojen pienennysleikkauksien jälkeen imetysongelmat ovat tavallisempia. Imetys voi hankaloitua, jos leikkaus on vahingoittanut nännin alueen tuntohermoja tai verisuonistoa, tai jos rinnassa on jäljellä hyvin vähän rintakudosta. Leikkauksessa katkenneet maitotiehyet voivat aiheuttaa sen, että maitoa muodostuu, mutta se ei pääse ulos rinnasta.
Imetystoivetta ei kuitenkaan kannata kokeilematta haudata – rinnoilla on uskomaton kyky sopeutua.
Rintoihin tehdyt toimenpiteet kannattaa ottaa puheeksi jo odotusaikana neuvolassa ja synnytyssairaalassa, jotta toimenpiteen mahdolliset vaikutukset voidaan huomioida imetysohjauksessa.
Sisäänpäinkääntyneet rinnanpäät
Rinnanpään muoto ei itsessään vaikuta maidon muodostumiseen tai poistumiseen, mutta joskus matala tai sisäänpäinkääntynyt nänni voi aiheuttaa vastasyntyneelle haasteita tarttua rintaan ja imeä tehokkaasti. Imetyksen jatkuessa rinnanpää muovaantuu itsestään, minkä vuoksi haasteita on yleensä vain ensimmäisen vauvan imetyksen alkuaikoina.
Rinnanpään kohottamiseen voi kokeilla myös erilaisia kotikonsteja. Imetyksen käynnistymisvaiheessa osaava imetysohjaus synnytyssairaalassa ja myöhemmin neuvolassa auttaa pääsemään hyvään alkuun imetyksessä.
Istukkaa ja kalvoja kohdussa
Kohtuun jääneet istukan tai sikiökalvojen palaset voivat jatkaa raskaushormonien erittämistä synnytyksen jälkeen. Silloin maidonerityksen käynnistymiseen vaadittava hormonitasapainon muutos voi estyä tai häiriintyä. Maitomäärä ei lisäänny, vaikka imetys olisi sujuvaa ja vauvantahtista.
Kohtuun jääneet istukan tai sikiökalvojen palaset aiheuttavat usein myös poikkeavaa veristä vuotoa. Pitkittynyt jälkivuoto ja imetyksen haasteet kannattaa ottaa aina puheeksi neuvolassa. Kohdun tilanne voidaan tarkistaa ultraamalla. Kun kohtu tyhjennetään kaapimalla, imetys pääsee kunnolla vauhtiin.
Mikä voi estää imetyksen?
Imetyksen voi estää tilapäisesti tai kokonaan rinnan alueella olevat herpesrakkulat, aktiivinen tuberkuloosi, huumeiden käyttö, sytostaattihoito ja muutamat muut lääkitykset. Useimmiten perussairauteen löytyy kuitenkin raskauden ja imetyksen kannalta sopiva vaihtoehto.
Suomessa HIV on este imetykselle, koska tartuntariskin mahdollisuutta ei voida täysin poissulkea ja äidinmaidonkorvikeruokinta on länsimaiden oloissa turvallista. Matalamman hygieniatason maissa hyvässä hoitotasapainossa oleva HIV on lapselle pienempi riski kuin korvikeruokinta, ja tämän vuoksi imetys on siellä suositeltu tapa ruokkia vauvaa.
Päivitetty 31.5.2024
