Mielialat ja negatiiviset tunteet imetysaikana

Kun imetys nostaa esiin ikäviä tunteita tai mieliala vaihtelee, moni hämmästyy tai säikähtää. Imetyshormonit vaikuttavat muuallakin elimistössä kuin rintojen maitorauhaskudoksessa ja joskus tuloksena on kummallisia fiiliksiä tai outoja oloja. Imetysaika on myös ainutlaatuinen ajanjakso, johon mahtuu monenlaisia vaiheita – ja myös monenlaisia tunteita.

Vastenmielisyyden tunteet imettäessä – Imetysaversio

Osa äideistä kokee jossain vaiheessa imetysaikaa vastenmielisyyttä, kun lapsi tulee rinnalle tai imee. Epämiellyttävä tunne voi olla hyvin vahva ja siihen voi liittyä toistuvia, häiritseviä ajatuksia. Kokemuksesta käytetään termiä imetysaversio

Imetysaversio voi esiintyä esimerkiksi inhon, levottomuuden, vihan, raivon tai ärtyisyyden tunteina. Osa voi kokea myös epämiellyttävää kutinan tunnetta iholla. Mieleen voi nousta häiritseviä ajatuksia, kuten voimakas halu paeta tilanteesta, lopettaa imetys tai pakottaa lapsi irrottamaan otteensa. Aversioon liittyvät tunteet ja ajatukset loppuvat, kun imetyskerta päättyy mutta kokemus saa tuntemaan syyllisyyttä ja häpeää. 

Aversiokokemuksen voimakkuus voi säikäyttää, koska se on ristiriidassa oman järjen ja  ajatusten kanssa. Aversio ei nimittäin johdu siitä, että äiti haluaisi lopettaa imetyksen. Suuri osa aversiota kokevista toivoo imetyksen jatkuvan ja imetys on yleensä ollut aiemmin positiiviseksi koettu asia elämässä. 

Vaiettu mutta tavallinen 

Imetysaversioista ei tiedetä varmasti muuta kuin, että se on kohtalaisen tavallinen, joskin arkaluontoisuutensa takia huonosti tunnettu ilmiö. Aversiota kokevat sekä yhtä lasta imettävät, raskausaikana imettävät että tandemimettävät äidit. Imetysaversion mahdolliseksi aiheuttajaksi on ajateltu hormonaalisia tekijöitä, koska monilla naisilla aversiota esiintyy kuukautisten yhteydessä, raskausaikana tai kun imetyskerrat harvenevat lapsen kasvaessa. 

Aversiolle on etsitty selitystä myös univajeesta sekä äidin ravitsemuksesta ja nesteytyksestä. Aversio on tavallista tandemimettäjillä tai vaativan taaperon äideillä, jotka ovat lähes jatkuvasti fyysisessä kosketuksessa lastensa kanssa. On mahdollista, että myös eräänlainen “kosketuksen ylikuormitus” ja äitien kokema oman ajan puute heijastuvat imetyksen aikaisiksi torjunnan tunteiksi. Se on luonnollinen ja hyvin ymmärrettävä reaktio, kun äitiys vaatii paljon.

Helpotusta aversioon

Aversion sietämistä voi helpottaa jo tieto siitä, että aversiotuntemukset eivät ole aivan oikeita tunteita tai ajatuksia vaan kehon reaktioita. Kokemuksen ja ajatusten jakaminen kohtalotoverin tai imetystukiäidin kanssa on koettu lohdulliseksi ja hyödylliseksi. Huomion keskittäminen kirjaan, televisioon, hyräilyyn tai mihin tahansa muuhun kuin epämiellyttäviin tunteisiin ja ajatuksiin voi auttaa. Samasta syystä myös seurassa imettäminen voi helpottaa. Isomman vauvan imetystä voi äidintahdistaa, jolloin imetyshetkiä on vähemmän.

Jos vain mahdollista, on hyvä kiinnittää huomiota omaan hyvinvointiin, monipuoliseen syömiseen, uneen ja mahdollisuuksiin saada myös omaa aikaa. Pienelläkin satsauksella voi olla iso merkitys omaan jaksamiseen.

Ikävät tunteet imetyskerran alussa – D-MER

Ahdistuksen, surun, kauhun, pelon, hermostuneisuuden, ärtyisyyden tai toivottomuuden tunne imetyksen aikana johtuu dopamiintason laskuun yhdistetystä oireesta nimeltä D-MER (Dysphoric Milk Ejection). Yleensä tunne tulee juuri ennen herumisen käynnistymistä ja kestää muutamasta kymmenestä sekunnista muutamaan minuuttiin. D-MER:n erottaa imetysaversiosta siitä, että aversio kestää tyypillisesti koko imetyskerran ajan, D-MER ajoittuu imetyskerran alkuun.

Useimmat D-MER:stä kärsivät saavat ikäviä tunteita vain imetyskerran alussa. Jos oire on voimakkaampi, myös myöhemmät herumiset saman imetyskerran aikana voivat laukaista sen. D-MER voi ilmetä myös pumpatessa tai herumisen käynnistyessä omia aikojaan. Lue lisää D-MER:stä täältä.

Huono olo imetyksen aikana

Heruminen voi aiheuttaa joskus fyysisesti pahan olon, jonka arvellaan johtuvan oksitosiinin ja muiden imetyshormonien määrän noususta imetyksen aikana. Huonon olon ennaltaehkäisyyn voi kokeilla sitä, että syö tai juo jotain pientä ennen imetystä.

Tavallisempi herumiseen liittyvä fyysinen tuntemus on äkillinen kova jano. Janon tunne on kehon keino muistuttaa siitä, että imettävä äiti tarvitsee tavallista enemmän nestettä. Juomapullon tai vesilasin varaaminen käden ulottuville on hyvä idea etenkin imetyksen alkuaikoina, jolloin imetyskerrat voivat viedä aikaa.

Imetys ärsyttää

Välillä imetys ärsyttää ja tuskastuttaa. Sekin on ihan normaalia ja harmitonta. Pinnaa voi kiristää erityisesti isomman vauvan tai taaperon vaativuus, lapsen kiusallinen kosketus, kuten pureminen, vapaana olevan nännin nypeltäminen tai äidin kasvojen potkiminen. Ensimmäisen ikävuoden loppupuolella ja taaperoiässä lapsilla on välillä eroahdistuskausia, jotka voivat aiheuttaa takertumista äitiin ja halua päästä rinnalle tuon tuostakin. Rinnalle pääsyn evääminen johtaa usein hermoja koetteleviin taaperoraivareihin. Onneksi eroahdistuskaudet, kuten muutkin pienen lapsen kehitykseen kuuluvat vaiheet, tulevat ja menevät ja välissä on helpompiakin aikoja.

Imetyksen äidintahdistaminen ja omasta kehosta määrääminen ovat keinoja, joilla ärsytystä aiheuttavia tekijöitä voi vähentää. Taaperoikäisen imetyksen ei tarvitse enää olla “vauvantahtista”, vaan äiti voi rytmittää imetystä. Lapsen kanssa voi  jutella yhdessä, milloin rinnalle pääsee ja milloin ei. Imetyksen tilalle taaperolle voi keksiä muuta mukavaa yhdessäoloa. Taaperon omatoimisia hyökkäyksiä rinnalle ja epämieluisaa nipistelyä imetyksen aikana voi torjua käyttämällä sopivasti suojaavia vaatteita.

Baby blues ja synnytyksen jälkeinen masennus

Alakuloisuus, itkuherkkyys ja mielialavaihtelut ovat tavallisia 1-2 viikon kuluessa synnytyksestä. Synnytyksen jälkeistä herkistymistä eli ns. baby bluesin oireita on reilusti yli puolella vastasynnyttäneistä äideistä. Tavallisesti oireet kestävät muutaman päivän ja loppuvat itsestään.

Baby bluesin aiheuttajaa ei tunneta tarkasti, mutta taustalla ajatellaan olevan hormonitasapainon mullistuminen vauvan synnyttyä. Myös väsymyksellä, uni-valverytmin ja rutiinien muutoksilla sekä tunne-elämän tekijöillä voi olla osansa herkistymiseen. Oireet ovat harmittomia mutta voivat saada uudenlaisen arjen opettelun tuntumaan raskaalta ja epätoivoiselta. Baby bluesiin auttaa, kun äiti saa tukea ja huolenpitoa itsekin. Jos imetyksen kanssa on huolia, niihin saa ja kannattaa pyytää apua synnytyssairaalasta, neuvolasta tai imetystukiäidiltä.

Masentuneelle imetys voi olla voimavara tai rasite

Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta puhutaan, kun mielialaoireet eivät lopu tai menevät pahemmiksi parin ensimmäisen viikon jälkeen. Synnytyksen jälkeinen masennus on myös yleistä, noin 10-20 prosenttia suomalaisista vanhemmista kärsii siitä. Jos vauva-arkea varjostavat masennusoireet, kuten toivottomuus, alakuloisuus, arvottomuus, ruokahaluttomuus, unettomuus, itkuisuus, ärtyisyys tai itsetuhoiset ajatukset, omasta voinnista on tärkeää puhua neuvolassa. Yksin ei ole hyvä jäädä, koska synnytyksen jälkeistä masennusta voidaan hoitaa. Masennuksen hoidon on todettu vaikuttavan positiivisesti vauvan ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen ja koko perheen hyvinvointiin.

Synnytyksen jälkeinen masennus ei estä imetystä ja äidin lääkitys on yleensä mahdollista valita imetyksen kanssa yhteensopivaksi. Masentuneen äidin on tärkeintä kuunnella omia toiveitaan ja jaksamistaan. Jos imetys on äidille positiivinen asia, se on usein arkea helpottava voimavara ja vahvistaa myös suhdetta vauvaan. Jos taas imetys tai sen haasteet kuormittavat paljon, voi miettiä, voisiko jokin toinen tapa ruokkia ja hoivata vauvaa parantaa koko perheen hyvinvointia. 

Imetyksen ja synnytyksen jälkeisen masennuksen välinen yhteys ei ole yksiselitteinen. Imettävillä naisilla on havaittu olevan vähemmän synnytyksen jälkeistä masennusta kuin ei-imettävillä, joten imetys voi osaltaan olla masennukselta suojaava tekijä. Toisaalta imetyksen ja masennuksen suhde on hyvin yksilöllinen, koska ne vaikuttavat toinen toisiinsa: imetyksen ongelmat voivat altistaa masennukselle ja masennus taas voi aiheuttaa haasteita imetykselle.

Vieroitusvaiheen mielialavaihtelut

Imetystä lopetteleva voi kokea olonsa hyvin samanlaiseksi kuin alkuraskaudessa. Vieroitusvaiheeseen liittyvät muutokset hormonitoiminnassa voivat aiheuttaa mielialan heilahtelua ja jopa masennustuntemukset ovat mahdollisia. Imetyskertojen vähentymiseen tai imetyksen loppumiseen liittyy toisilla myös fyysisiä oireita, kuten päänsärkyä, uupumusta ja pahoinvointia. Imetyksen lopettaminen on usein iso muutos arjen rutiineihin ja on ihan tavallista, että tilanne voi väsyttää tilapäisesti. Lue lisää imetyksen lopettamisesta täältä.

Imetys traumaattisen kokemuksen jälkeen

Imetyshetket voivat joskus nostaa pintaan esimerkiksi ahdistuksen tai pelon tunteita, jos äiti on joutunut kokemaan fyysistä väkivaltaa tai seksuaalista hyväksikäyttöä. Nämä tunteet voivat olla läsnä jokaisella imetyskerralla tai tulla esimerkiksi yöimetysten aikana.

On tärkeää kertoa näistä kokemuksista ja tuntemuksista neuvolassa ja tarvittaessa jatkaa juttelua neuvolapsykologin tai terapeutin kanssa. Imetyshetkiin voi miettiä helpotuskonsteja, jotka lisäävät omaa turvallisuuden tunnetta. Osalla äideistä on voinut auttaa yöimetysten aikaan pieni yövalo tai osittaisimetys vain päiväsaikaan tai muiden ihmisten seurassa.

Vauvaa nämä tuntemukset eivät vahingoita. Oma jaksaminen ja hyvinvointi ovat tärkeitä, eikä imetyksen jatkaminen ole välttämätöntä, jos se aiheuttaa liian epämukavan tai ahdistavan olon.

 

Julkaistu 24.3.2020