Joskus vanhemman terveydelliset syyt voivat vaikuttaa imetykseen. Myös synnytystavalla tai synnytyksen tapahtumilla saattaa olla vaikutusta imetyksen käynnistymiseen. Alkuvaiheen haasteet eivät tarkoita sitä, etteikö imetys voisi lähteä sujumaan. Hyvä imetysohjaus ja vanhemman perussairauden hoito helpottavat sitä.
Jos vanhemmalla on esimerkiksi hedelmällisyyteen, sokeriaineenvaihduntaan tai synnytyksen kulkuun liittyviä, imetyksen sujumiseen vaikuttavia riskitekijöitä, maitomäärä ei imetyksen tehostamisesta huolimatta joskus riitä täysimetykseen. Osittaisimetys on kuitenkin yleensä mahdollista. Kun tarve osittaisimetykselle on pysyvä, imetyksen jatkumista tukee lisämaidon antaminen imetysapulaitteella.
Diabetes
Imetys parantaa elimistön sokeriaineenvaihduntaa, joten se on hyödyllistä diabeetikkovanhemmalle, olipa kyseessä sitten tyypin 1, tyypin 2 tai raskausdiabetes. Imetys kuluttaa runsaasti energiaa, joten on tärkeää huolehtia riittävästä syömisestä, erityisesti hiilihydraattien saannista. Tyypin 1 diabeetikoilla, joilla on käytössä jatkuva verensokeriseuranta ja insuliinipumppu, riski verensokerin liialliselle laskulle on pieni. Hyvään verensokeritasapainoon kannattaa pyrkiä myös synnytyksen jälkeen, koska se edistää maitomäärän kasvua.
Vanhemman diabetes vaikuttaa vauvan insuliiniaineenvaihduntaan ensimmäisinä päivinä syntymän jälkeen ja tekee hänestä alttiin verensokerin liialliselle laskulle. Siksi kaikkien diabeetikkojen vauvojen verensokereita seurataan alussa. Runsas ihokontakti ja oman vanhemman ensimaito edesauttavat vastasyntyneen verensokeritasapainon ylläpitämisessä. Diabeetikkojen vauvat tarvitsevat kuitenkin usein lisämaitoa lääketieteellisin perustein, koska diabeteksen vuoksi maitomäärän lisääntyminen voi viivästyä. Ihokontaktin ja tiheän imetyksen ohella maidoneritystä kannattaa ensimmäisinä päivinä lisätä myös lypsämällä.
Raskausdiabeetikoille voidaan suositella käsinlypsytekniikan harjoittelua jo etukäteen raskausaikana.
Kilpirauhasen vajaatoiminta
Hoitamaton tai huonossa hoitotasapainossa oleva kilpirauhasen vajaatoiminta voi vähentää maitomäärää. Kun vanhemmalla on lääkitys kunnossa raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen, ongelmia esiintyy harvoin.
Rakenteelliset syyt maidon riittämättömyydelle
Maitoa tuottavan rauhaskudoksen huomattava vähäisyys eli hypoplasia voi olla esteenä täysimetykseen vaadittavan maitomäärän saavuttamiseen. Pienikin määrä rauhaskudosta kuitenkin tuottaa maitoa, joten yleensä vauvaa on mahdollista imettää ainakin osittain. Rauhaskudos lisääntyy rinnoissa raskausaikana ja rakentuu jokaisessa raskaudessa uudestaan.
Maidon riittävyyttä ei voi ennustaa rintojen koon perusteella. Rintojen kokoon vaikuttaa lähinnä rasvakudoksen, ei rauhaskudoksen määrä. Usein pienissäkin rinnoissa on aivan normaali määrä maitoa tuottavaa kudosta. Rintakudoksen vähäisyyteen voivat viitata muut rakenteelliset piirteet, kuten se, että rinnat ovat hyvin etäällä toisistaan, huomattavan erikokoiset tai muodoltaan kapeat ja suipot (tubulaariset rinnat).
Rauhaskudoksen vähäisyys on harvinaista. Useimmiten imetyksen haasteisiin ja maitomäärän vähäisyyteen vaikuttavat muut asiat, esimerkiksi heikko imuote tai liian harvat imetykset. Jos jokin omissa rinnoissa huolestuttaa, asia kannattaa ottaa puheeksi jo raskausaikana neuvolassa.
Rintoihin kohdistuneet leikkaukset
Rintojen suurennusleikkaus ei yleensä vaikuta mahdollisuuksiin imettää. Maitomäärä voi kuitenkin jäädä vähäiseksi, mikäli suurennusleikkaus on tehty rintoihin, joissa rauhaskudosta on alunperinkin ollut poikkeuksellisen vähän.
Rintojen pienennysleikkauksen jälkeen imetysongelmat ovat tavallisempia. Jos nänniä on siirretty tai jos rinnassa on jäljellä hyvin vähän rintakudosta, imetys voi olla haastavaa. Imetystoivetta ei kuitenkaan kannata kokeilematta haudata, koska rinnoissa tapahtuu raskausaikana imetykseen valmistavia muutoksia.
Rintoihin tehdyt toimenpiteet kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa. Osaava imetysohjaaja pystyy huomioimaan toimenpiteen mahdolliset vaikutukset imetykseen.Raskausajan imetysohjauskäynnistä voi olla paljon hyötyä tällaisessa tilanteessa.
Vanhemman ikä
Vanhemman ikä ei itsessään vaikuta maitomäärään. Ikä voi kuitenkin tuoda mukanaan hormonaalisia ja terveydellisiä muutoksia, jotka voivat heijastua imetykseen.
Synnytystoimenpiteet ja -lääkkeet
Synnytyksen kulku ja synnytystapa voivat vaikuttaa imetyksen ensipäiviin. Joskus vauva ja imettävä vanhempi saattavat joutua olemaan erossa toisistaan toimenpiteiden tai seurannan takia. Yleensä vauva ja vanhempi voivat olla yhdessä syntymän jälkeen. Useissa sairaaloissa on käytössä yhdessäoloa tukevia käytäntöjä, esimerkiksi perheheräämö.
Synnytyksen aikana käytetyt lääkkeet voivat myös vaikuttaa imetykseen ensipäivinä. Voimakkaat synnytyksen aikaiset kipulääkkeet ja synteettinen oksitosiini kulkeutuvat pienissä määrin myös vauvaan istukan kautta ja voivat heikentää vauvan rinnalle hakeutumisen vaistoja.
Ensi-imetys voidaan toteuttaa heti, kun vanhemman ja vauvan vointi sen sallii. Jos ensi-imetys ei tapahdu heti syntymän jälkeen, maitoa kannattaa lypsää käsin rintojen stimuloimiseksi. Imetys tai lypsäminen 1-2 tunnin kuluessa syntymästä antaa parhaan lähtökohdan imetykselle.Mikäli vauva ei ime heti synnytyksen jälkeen, voi maitopisaroita myös lypsää rinnanpäähän vauvan nuoltavaksi. Lypsäminen antaa vauvalle aikaa opetella imemistä rauhassa.
Runsas verenvuoto
Runsas verenvuoto synnytyksen lopussa tai sen jälkeen saattaa johtua kohdun heikosta supistumisesta, synnytysrepeämästä tai kohtuun jääneestä istukasta ja/tai sikiökalvoista. Runsaasti vuotaneilla synnyttäneillä voi olla maitomäärän haasteita synnytyksen jälkeen.
Istukka erittää hormoneja, jotka valmistelevat rintoja imetykseen, mutta estävät maidonerityksen lisääntymisen. Siksi istukan poistuminen on tärkeää, jotta imetys pääsee kunnolla käyntiin. Kohtuun jäänyt pala istukasta tai sikiökalvoista saattaa estää maidon määrän lisääntymisen vauvan tarvitsemalle tasolle. Tällaisissa tilanteissa esiintyy usein myös muita oireita, esimerkiksi poikkeavaa jälkivuotoa synnytyksen jälkeen tai tulehdusoireita.
Imetyksessä on aina paljon potentiaalia
Imetys on kaikille harjoiteltava taito, jonka sujuvaksi saaminen voi viedä aikaa. Joissain tilanteissa terveyteen liittyvät tekijät voivat tuoda lisähaasteita. Älä kuitenkaan menetä uskoasi imetykseen, vaikka maidon määrä olisi alussa pieni ja lisämaito tarpeen. Ihokontaktissa lepäily ja tiheät imetykset tai lypsyt kasvattavat maidon määrää. Riittävä ja oikea-aikainen tuki imetykseen on erityisesti näissä tilanteissa tärkeää ja auttaa eteenpäin.
Imetystä varten kannattaa tehdä suunnitelma imetysohjaajan kanssa jo odotusaikana, jos tiedossa on imetykseen vaikuttavia terveydellisiä syitä. Raskausaikana voi pyytää imetystukea neuvolasta, vertaistukijalta tai sairaalan imetyspoliklinikalta.
