Kuva: Ansku Laurila
Imetyksen odotettua aiempi päättyminen voi aiheuttaa monia tunteita. Rosanna Kulju on kokenut haikeutta, vaikka on saanut asiassa rauhan.
– En ajatellut imetyksen loppumisen herättävän mussa näin paljon tunteita, somevaikuttaja Rosanna Kulju avautui hiljattain Instagramissa.
Toukokuussa äidiksi tullut Rosanna imetti Hannes-vauvaansa viisi kuukautta. Rosanna oli aina halunnut imettää, jos se vain olisi mahdollista.
Olen tehnyt asian kanssa rauhan. Silti imetyksen päättyminen tuntuu haikealta.
Nuorempana kaksi rintaleikkausta läpikäyneenä hän ei kuitenkaan ottanut paineita imetyksen onnistumisesta. Siksi Rosanna ei ollut vielä raskausaikana miettinyt tavoitteitaan imetykselle, vaan koki ”kaiken olevan plussaa”.
Onnistuminen yllätti ja tuntui hyvältä. Rosanna olisi halunnut imetyksen jatkuvan pidempäänkin.
– Olisi ollut kiva imettää ainakin puoli vuotta, mutta imetyksen vaikeuduttua päätös tuntui oikealta. Olen tehnyt asian kanssa rauhan. Silti imetyksen päättyminen tuntuu haikealta, hän kertoo.
Imetyksen monet ihanat hetket
Imetyksestä Rosanna muistelee lämmöllä monia ihania hetkiä. Hän kertoo jäävänsä kaipaamaan varsinkin aikaisten rauhallisten aamujen pidempiä imetyskertoja.
– Hannes viihtyi aamuisin pitkään rinnalla. Oli ihanaa olla kahdestaan sohvalla, kun kaikki muut talossa nukkuivat vielä. Meillä on joka toinen viikko vähän härdelliä Hanneksen isosisarusten ollessa meillä, joten nautin niinä hetkinä hiljaisuudesta. Joskus kuuntelin pidempään imettäessä äänikirjoja, mutta yleensä vain ääntä, kun vauva syö.
Rosannalle ei muodostunut imetykselle tietynlaista omaa tyyliä tai paikkaa. Hän imetti missä ja milloinkin vauvalla oli nälkä.
Tähän vaikutti osaltaan se, että Rosanna kuvailee perhettään hyvin aktiiviseksi. Hanneksen vauva-ajan alusta asti he ovat käyneet päivittäin vaunulenkeillä ja kotona on käynyt paljon tukiverkostoa ja vieraita.
Rosanna on iloinen siitä, että Hannekselle kelpasi imetysaikana maito myös pullosta, sillä koko perhe on päässyt siten osallistumaan vauvan syöttöihin. Rosannan puolisohoiti jo alussa monet vauvan iltasyötöt, jotta Rosanna sai käytyä suihkussa ja tehtyä omat iltatoimet. Näin hän pääsi alussa nukkumaan samaan aikaan vauvan kanssa.
– Olemme tosi tasa-arvoisessa parisuhteessa, ja halunneet jakaa vanhemmuutta kaikilta osin. Syötöt ovat kuitenkin niin intiimejä, että Hanneksen isikin on tykännyt niistä kaksin vauvan kanssa. Ja isosiskot ja isovanhemmat – kaikki ovat saaneet alusta asti luoda omaa suhdettaan vauvaan.
Imetykseen julkisilla paikoilla tottui heti
Julkisella paikalla imetys ei koskaan jännittänyt Rosannaa, vaan hän imetti aina, kun oli tarve. Imetyksen loppumisesta kertovassa somejulkaisussaan hän imettää lähikaupan hiekoituslaatikon päällä.
Imetys auttoi näkemään, että se on vauvan ruokaa. Toivottavasti muutkin ihmiset ajattelevat näin.
Imetysaikana Rosannalle tuli luonnolliseksi valita vaatteet rinnat edellä sen mukaan, miten niissä pystyi imettämään.
– Imetys auttoi näkemään, että se on vauvan ruokaa. Toivottavasti muutkin ihmiset ajattelevat näin. Kun vauvalla on nälkä, siinä ei auta muu kuin syöttää, Rosanna toteaa.
Rosannaa ei jännittänyt imettää kodin ulkopuolella, vaikka joku olisi tunnistanut hänet. Hän kertoo kuitenkin oppineensa aistimaan ympärillään olevien ihmisten suhtautumisesta, ovatko he imetysmyönteisiä.
– Toki mulla oli pelisilmää huomioida, mitä muut saattavat ajatella imettämisestä. Esimerkiksi Espanjassa kaikki olivat tosi lapsiystävällisiä ja imetin ravintoloissakin. Muiden hyvän energian näki siitä, jos he vaikka hymyilivät vauvalle. Koskaan ei kommentoitu negatiivisesti.
Imetysaiheisten julkaisujen jakaminen 108 000 seuraajalle tuntui Rosannasta tärkeältä, koska aihe koskettaa tai on koskettanut monia heistä. Seuraajat ovat enimmäkseen hänen ikäluokkaansa, eli 25–45-vuotiaita.Rosanna on halunnut tarjota vertaistukea ja muistuttaa, ettei kukaan ole huonompi imettäjä, vaikka imetys päättyisi aiemmin kuin oli toivonut.
– Me äidit ja naiset yleisesti otamme asioista tosi helposti itseemme ja mietimme, teimmekö jotain väärin. Varsinkin, kun äiti-identiteetti ja luottamus omaan tekemiseen vasta kasvaa tässä. Halusin kirjoittaa aiheesta, koska tiedän monen muunkin miettivän näitä asioita.
Kuva: Ansku Laurila
Imetykseen rohkaisevan asenteen merkitys
Tuen saamisella on Rosannasta todella suuri merkitys toiveiden mukaiseen imetyksen onnistumiseen. Hänellä oli positiivinen mielikuva imetyksestä äitinsä kautta, joka imetti kaikkia viittä lastaan. Sairaalassa saatu imetysohjaus tuntui kuitenkin eri tavalla henkilökohtaisesti rohkaisevalta.
– Ympäristö oli tosi kannustava, sillä oli varmasti merkitystä. Sain sairaalassa monta päivää ollessani tosi hyvää apua ihanilta ihmisiltä. Eri-ikäisillä oli erilaista kokemusta ja erilaisia tapoja, joten kokeilin useita asentoja ja sain niin hyvän startin imetykselle, Rosanna kiittää.
Ympäristö oli tosi kannustava, sillä oli varmasti merkitystä.
Sektiosynnytyksestä huolimatta Rosannalla nousi yllätyksekseen maito jo sairaalassa. Hän uskoo imetyksen alun huolettomuudessa ja sujumisessa auttaneen sen, ettei hänellä ollut minkäänlaisia odotuksia tai suorituspaineita.
– Alussa auttoi varmasti, että ajattelin kaiken olevan vain plussaa ja kivaa. Maitokin herui ehkä eri tavalla, kun en stressannut asiasta. Ja jos olin synnärillä niin väsynyt, etten jaksanut imettää, niin siihen ei mitenkään pakotettu tai tehty siitä pakkopullaa.
Kun imetys alkoi viime aikoina käydä vaikeammaksi muun muassa vauvan tyytymättömyyden ja hampaiden puhkeamisen myötä, alkoi se käydä Rosannan mielen päälle. Hän kertoo kaiken alkaneen pyöriä imettämisen ympärillä ja hänen olleen hyvin stressaantunut.
Kaikesta yrittämisestä huolimatta imetyksen päättyminen tuntui lopulta luonnolliselta ja huojentavalta.
– Tiedän, että imetyksen jatkuminen voi vaatia työtä, mutta uskon, ettei sen pakottaminen tai siitä koko ajan stressaaminen auta. Yritä siinä sitten olla zen, kun hormonit hyrrää ja elämän kaikki asiat ovat muuttuneet, Rosanna pohtii.
On se yllättävän haikeaa, että aika meni niin nopeasti, vaikka kaikki varoittivat siitä.
Lopulta imetyksen päättyminen oli tavallaan helpotus. Kavereita nähdessään Rosannalle ei ole tullut haikeutta siitä, jos joku muu imettää. Sama läheinen hetki hoituu heillä nyt pullolla.
Suuret tunteet ovat kuitenkin ymmärrettäviä, kun kyseessä on Rosannan sanoin ensimmäinen luopumisen kokemus vauvan kanssa.
– On se yllättävän haikeaa, että aika meni niin nopeasti, vaikka kaikki varoittivat siitä. Seuraavaksi Hannes menee armeijaan ja muuttaa pois kotoa, Rosanna hymähtää.