Helsingin Sanomien mielipidepalstalla on käyty viime aikoina ilahduttavan vilkasta keskustelua imetyksestä. Viimeisimmässä lastentautien erikoislääkärin Suvi Mieskosen kirjoituksessa on kuitenkin asioita, jotka on syytä oikaista.

On ilmeistä, että kirjoittajalla ja allekirjoittaneella on sama tavoite: terveet lapset ja hyvinvoivat perheet. Näkemykset siitä, miten tavoitteeseen päästään ja mitä riskejä eri toimintavaihtoehdoissa on, sen sijaan eroavat.

Kirjoituksessa sanotaan, että vauvamyönteisyyssertifikaatin saaneet ja sitä hakevat synnytyssairaalat ovat sitoutuneet imetyksen lisäämiseen ja lisämaitoja annetaan tiukoin kriteerein. Tämä ei ihan pidä paikkansa. Vauvamyönteisyyssertifikaatti ei edellytä imetykseen lisääntymistä vaan näyttöön perustuvaa, Terveydenhuoltolain edellyttämää, laadukasta imetysohjausta.

Sertifikaatti ei sisällä kriteerejä siitä, kuinka monen vauvan tulee olla imetetty tai täysimetetty. Sen sijaan näyttöön perustuvassa imetysohjauksessa lisämaitoja annetaan vain lääketieteellisestä syystä tai perheen tietoisen valinnan perusteella. Lääketieteellisten syiden osalta Suomessa ei noudateta Unicefin kieltämättä erittäin tiukkoja kriteereitä vaan jokainen sairaala saa määritellä itse lääketieteelliset syyt antaa lisämaitoa. Lisämaidon tarvetta ei koskaan määritellä etukäteen, vaan sen tarve perustuu aina yksilölliseen harkintaan.

Kirjoituksessa listatataan asianmukaisia riskitekijöitä, kuten äidin sairaus tai sektiosynnytys. Kunnollisessa imetysohjauksessa nämä riskitekijät huomioidaan ja vauvaa ja äitiä tarkkaillaan tehostetusti. Lisämaitoa tulee antaa, jos sille on lääketieteellinen syy tai jos perhe ohjauksen jälkeen niin valitsee.

Terveydenhuoltolaki velvoittaa, että terveydenhuollon on perustuttava näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin. Synnyttäneen perheen hyvä hoito sisältää ehdottomasti kunnollisen imetysohjauksen, tai jos perhe niin valitsee, kunnollisen ohjauksen korvikkeen käyttöön. Puutteellista imetysohjausta ei voi perustella vähäisellä ajalla ohjaukseen, kiireellä tai uudella tietojärjestelmällä. Synnyttäneen perheen jo lakiin perustuva oikeus on saada riittävää ja laadukasta imetysohjausta. Lisämaitoa ei ole asianmukaista käyttää riittävän imetysohjauksen korvikkeena.

Riittävän maidonsaannin ja lisämaidon tarpeen arviointi ei ole vain kokeneiden hoitajien taito vaan jokaisen kätilön perustaitoja. Jokainen kätilö Suomessa valmistuu imetysohjaajakoulutuksen saaneena. Lyhyet hoitoajat tuovat lisähaasteensa imetysohjaukseen. Täytyy kuitenkin muistaa, että imetysohjaus ei ala vasta synnytyssairaalassa, vaan jo äitiysneuvolassa odotusaikana. Saumaton yhteistyö synnytyssairaalan ja neuvolan kanssa ja esimerkiksi kotikätilötoiminta mahdollistavat turvallisen kotiutumisen. On myös selvää, että valmius kotiutua varhain arvioidaan yksilöllisesti.

Kansallinen tavoite siitä, että 80 prosenttia 4-6 kuukauden ikäisistä on täysimetettyjä, on kansanterveydellisesti perusteltu. Tämä tavoite ohjaa imetysohjauksen kehittämistä kansallisesti, ei yksittäisen perheen imetysohjausta. Onnistunut imetys ei tosiaan ole hyvän äitiyden edellytys, mutta riittämättömän tai väärän imetysohjauksen aiheuttama imetyspettymys voi pahimmillaan luoda varjon äitiyden ja vauvavuoden ylle.

Riikka Ikonen
Kansallinen imetyskoordinaattori
THL

Julkaistu kirjoittajan luvalla.