Milloin lisämaitoa tarvitaan?

Vaikka suurin osa terveistä, täysiaikaisista vastasyntyneistä pärjää mainiosti äidinmaidolla ihan alusta saakka, on myös tilanteita, jolloin vauva tarvitsee lisämaitoa. Äitiä helpottaa tieto, että useimmiten lisämaidon tarpeen syynä ei ole rintojen vähäinen maidoneritys, vaan se, että vauvan ravinnontarve on lisääntynyt sairauden takia tai sikiöaikaisten ravinto- ja nestevarastojen huvettua ennen aikojaan.

Lisämaitoa vain tarpeeseen

Lisämaidon tarve arvioidaan aina vauvakohtaisesti seuraamalla painonkehitystä, pissojen ja kakkojen määrää sekä riskiryhmiltä myös verensokeriarvoja. Vauva voi tarvita lisämaitoa, jos hän on syntyessään pienipainoinen tai keskimääräistä isokokoisempi. Jos syntyminen on ottanut koville (matalat apgar-pisteet tai matala napaveren pH) tai vauvalle kehittyy infektio-oireita tai keltaisuutta (hyperbilirubinemia), hän saattaa olla lisämaidon tarpeessa, samoin jos vauvan paino laskee syntymän jälkeen yli 10%. Äidin raskaudenaikainen diabetes sekoittaa vauvan insuliiniaineenvaihduntaa ja saattaa hidastaa maidonnousua, joten diabeetikkojen vauvoilla lisämaito on usein tarpeen ensimmäisinä päivinä.

Ihokontakti vähentää lisämaidontarvetta

Vastasyntyneille annettava lisämaito on sairaalasta riippuen joko luovutettua äidinmaitoa tai äidinmaidonkorviketta. Vauvalle voi antaa lisämaitona myös omaa, lypsettyä maitoa. Katkeamaton ihokontakti on tärkeää kaikille vastasyntyneille, mutta aivan erityisesti niille vauvoille, jotka ovat verensokeriseurannassa. Ihokontakti ja äidin oma maito auttavat pitämään verensokerin tasaisena, jolloin lisämaitoa tarvitaan vähemmän.

Lisämaidoista pääsee eroon

Ensimmäisten päivien lisämaidon tarve loppuu useimmiten heti äidin oman maidonerityksen lisäännyttyä. Jos vauva saa säännöllisesti lisämaitoa vielä kotiutuessa, kannattaa suunnitelmaa lisämaidoista luopumiseksi hahmotella jo sairaalassa.

Lisää lisämaitojen purkamisesta täältä.

Julkaistu 2.12.2016