Imetysviikko 2019

Kansainvälisen Imetysviikon vuoden 2019 teema on Vahvista vanhemmuutta – mahdollista imetys.
Imetysviikkoa vietetään Suomessa 30.9.-6.10.2019.

Imetysviikon takana on imetyksen edistämiseen keskittynyt asiantuntijajärjestö WABA (World Alliance for Breastfeeding Action), joka konsultoi YK:n lastenjärjestö UNICEF:ia ja YK:n talous- ja sosiaalineuvosto ECOSOC:ia.

 

Imetysviikon tämänvuotinen teema “Vahvista vanhemmuutta – mahdollista imetys” haluaa parantaa työelämän ja koko yhteiskunnan imetys- ja perhemyönteisyyttä. Tarvittavia toimenpiteitä ovat ainakin julkisin varoin rahoitettu vanhempainvapaa molemmille vanhemmille, joustava työlainsäädäntö, joka tukee imetystä ja vanhemmuutta sekä lapsiperheiden toimeentuloa parantavat tulonsiirrot. Imetysviikko muistuttaa, että perhemyönteisyyden lisääminen edistää optimaalista imetystä, terveyttä ja hyvinvointia sekä vähentää vanhempien syrjintää työelämässä.

Imetykseen sijoittaminen  on yksi tehokkaimmista tavoista edistää terveyttä sekä yhteiskunnan sosiaalista ja taloudellista kehitystä. Imetys tuottaa lyhyen ja pitkän aikavälin terveyshyötyjä sekä lapselle että äidille. Imetyssuositusten toteutuminen säästäisi vuosittain 823 000 lapsen hengen ja ehkäisisi 20 000 rintasyöpäkuolemaa. Rahassa mitattuna imettämättömyys aiheuttaa 302 miljardin dollarin taloudelliset menetyksen vuosittain. Vaikka imetyksen aloittavien osuus on kohtalaisen korkea, WHO:n Maailmankongressin asettama tavoite, että vähintään 50% maailman lapsista olisi puolen vuoden ikään asti täysimetettyjä vuonna 2025, on vielä kaukana ja alueelliset erot eri maiden imetysluvuissa ovat valtavia. Imetyksen optimaalisen toteutumisen tiellä on monia esteitä, joista yksi suurimmista on riittämätön tuki työssäkäyville vanhemmille.

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan jokainen imetyksen edistämiseen sijoitettu dollari maksaa itsensä 36 kertaisena takaisin. Vertailun vuoksi: Suomen Mielenterveysseuran mukaan yksi mielenterveyden edistämistyöhön investoitu euro maksaa itsensä takaisin viisinkertaisesti.

 

Vanhempien tukeminen rahallisesti turvattujen vanhempainvapaiden avulla on optimaalisen imetyksen toteutumisen edellytys. Yhdenkään vanhemman ei pitäisi joutua tekemään valintaa perheen toimeentulon ja lapsen parhaan mahdollisen ravinnon ja hoivan välillä. Taloudellisesti turvattu äitiysvapaa vähentää lapsikuolleisuuta, mahdollistaa äidin toipumisen synnytyksestä ennen töihinpaluuta ja lisää pitkäkestoisesti naisten fyysistä ja psyykkistä terveyttä.

Vaikka valtaosa maailman maista tarjoaa jonkinlaista äitiysvapaata, yli 830 miljoonaa naista jää paitsi asianmukaisesta äitiysturvasta.. Kansainvälisen työjärjestö ILO:n määrittelemä kansainvälinen vähimmäisstandardi äitiysvapaan kestosta on 26 viikkoa. Noin puolet maailman maista saavuttaa ILO:n standardit: matalan elintason maista 47%, keskinkertaisen elintason maista 43% ja korkean elintason maista 77%. Vertailu osoittaa, että sosioekonominen status ei ole este rahallisesti korvatun vapaan tarjoamiselle, koska vanhempainvapaat ovat sijoitus, joka tuottaa säästöjä. Rahallisesti tuetut vanhempainvapaat hyödyttävät lapsia, perheitä, työnantajia ja valtiontaloutta.

Äitiysvapaajärjestelmällä voidaan vähentää lapsikuolleisuutta 13% jokaista äitiysvapaakuukautta kohden.

 

Maailmanlaajuisesti suurin epäkohta on siinä, että äitiyden suojelemiseksi tehty työ on keskittynyt pitkälti valtioiden työlainsäädäntöjen kehittämiseen. Kuitenkin yli puolet maailman työntekijöistä ansaitsee elantonsa epävirallisesta taloudesta ja jää siten työlakien antaman turvan ulkopuolelle. Epävirallinen työ tarkoittaa työsopimusten, veronkantojärjestelmän ja kirjanpidon ulkopuolella tapahtuvaa työtä, josta meillä käytetään termiä harmaa talous. Eniten epävirallista työtä tehdään koti- ja maataloudessa. Epävirallista työtä on kaikkialla, mutta yleisintä se on matalan tai keskitasoisen elintason maissa, tyypillisesti naisten keskuudessa.

Maailman naisista vain joka neljäs ja Afrikan ja Aasian naisista vain joka kymmenes saa rahallisesti korvattua äitiysvapaata. Naiset, jotka jäävät ilman rahallisesti tuettua äitiysvapaata tai joiden äitiysavustus on hyvin pieni, joutuvat palaamaan töihin paljon varhaisemmin, joskus vain muutaman päivän kuluttua synnytyksestä. Epävirallisia töitä tekevillä naisilla pitkä etäisyys työn ja kodin välillä, pitkät työpäivät ilman taukoja ja vaaralliset työolosuhteet muodostuvat usein esteeksi imetykselle. Epävirallisen talouden työnantajilta puuttuu myös tietoa, kuinka imetyksen tukeminen on työnantajan, työntekijöiden ja heidän perheidensä yhteinen etu.

Afrikassa melkein 90% työtä tekevistä naisista työskentelee epävirallisen talouden töissä. Aasiassa ja Tyynellämerellä luku on 64,1% ja Arabimaissa 61,8%.

 

Kansainvälisenä suuntauksena on vanhemmuuden tasa-arvoisemman jakautumisen tavoittelu ja meillä Suomessakin perhevapaat ovat uudistuksen kohteena. Perhevapaiden tasa-arvoisempi jakautuminen hyödyttää myös imetystä. Imetyksen näkökulmasta on kuitenkin varmistettava, että poliittiset ohjelmat, joilla lisätään isyys- ja vanhempainvapaiden osuutta, eivät saa vaarantaa olemassaolevia äitiysvapaita ja äitiysavustusta. Sen sijaan uudistuksissa tulisi tunnistaa imettävän äidin tekemän hoivatyön ainutlaatuisuus, mahdollistaa naisille työn ja imetyksen yhdistäminen  ja isille/puolisoille mahdollisuus asettaa perhe työelämän vaatimusten edelle. Molempien vanhempien tasa-arvoisen osallistumisen mahdollistavalla perhevapaajärjestelmällä voidaan merkittävästi lisätä perheiden koettua ja taloudellista hyvinvointia ja lisätä täysimetyksen onnistumista. Isälle/puolisolle korvamerkittyjen vapaiden lisäämisen lisäksi tärkeä tekijä on perheiden mahdollisuus päättää itse, käyttävätkö vanhemmat vanhempainvapaapäiviään erikseen vai yhtä aikaa.

Nykytilanne Suomessa on se, että vanhempainrahapäivät korvataan lähes aina äideille. Meillä vanhemmuuden tasa-arvoisen jakautumisen esteenä on monessa perheessä äidin epävarma asema työmarkkinoilla. Jos äidillä ei ole työsuhdetta, johon palata, kotihoidontukikin maksetaan yleensä äidille. Tilastokeskuksen mukaan työelämässä olevista naisista yli viidesosa on määräaikaisessa työsuhteessa, miehistä vajaa 15%. Ylivoimaisesti eniten määräaikaisessa työsuhteessa työskenteleviä on sosiaali- ja terveysaloilla ja vähittäis- ja tukkukaupan aloilla, jotka ovat naisvaltaisia aloja. Pätkätöiden tekeminen on lähes kaksi kertaa yleisempää alle 35-vuotiaiden naisten keskuudessa kuin vanhemmilla ikäluokilla. Määräaikaisena työskentely on valtaosalla omien toiveiden vastainen tilanne.

Vuoden aikana isille korvattiin keskimäärin 21 isyysrahapäivää. Äidin ollessa äitiys- tai vanhempainvapaalla isät pitivät keskimäärin 15 isyysrahapäivää. Vanhempainrahakauden jälkeen isyysrahapäiviä korvattiin keskimäärin 26.

 

Perheiden taloudellisen aseman turvaamisen lisäksi yhteiskunnalliset ja poliittiset ohjelmat ohjelmat ovat tärkeässä osassa sosiaalisten normien ja asenteiden muuttajina. Yhteiskunnallisten asenteiden muutosta tarvitaan lisäämään ymmärrystä olemassa olevasta epätasa-arvoisuudesta ja sitouttamaan miehet tukemaan naisten tarpeiden ja oikeuksien toteutumista. Asenneilmaston uudistumista tarvitaan myös siihen, että isät/puolisot pystyvät osallistumaan perhe-elämään tasaveroisen vanhemman roolissa. Kaikkialla maailmassa isät nähdään valitettavan usein lapsenvahteina mieluummin kuin hoivaajina. Terveys- ja sosiaalipalveluissa heidät jätetään ulkopuolelle tai huomioimatta eikä heitä informoida raskaudesta, synnytyksestä, vauvanhoidosta ja imetyksen tukemisesta. Isyysvapaan rajoittaminen tai puuttuminen vähentää aikaa, jonka isät voivat viettää puolisonsa ja lastensa kanssa oppiakseen vanhemmuuden taitoja.

Samasta syystä johtuen myös nykyiset vanhemmuutta suojelevat ohjelmat ovat usein riittämättömiä. Useimmissa ohjelmissa naiset ovat ensisijaisia tuensaajia,  koska ajatellaan, että yksinomaan naiset ovat huolenpitäjiä. Käsitys isyydestä on kuitenkin muuttumassa maailmanlaajuisesti. Monet isät eivät ole enää vain perheen elättäjiä vaan osallistuvat täysipainoisesti äidin ja lasten elämään, mikä on tärkeää heidän lastensa kehitykselle. Tasa-arvoinen vanhemmuus, jossa isät ovat yhdenvertaisia kumppaneita vanhemmuuden tiimissä, hyödyttää sekä lapsia että vanhempia. Puolison tuki on tärkeimpiä imetyksen jatkumiseen vaikuttavia tekijöitä.

Kun isät käyttävät isyysvapaita, heidän lapsensa ovat todennäköisemmin imetettyjä 2-, 4- ja 6 kuukauden iässä.

 

Maailmanlaajuisesti äidin palaaminen töihin synnytyksen jälkeen on yksi yleisimmistä syistä korvikeruokinnan aloittamiselle ja imetyksen päättymiselle, vaikka imetyksen jatkaminen töihinpaluun jälkeen olisi monin tavoin hyödyllistä perheelle ja yhteiskunnalle. Ongelmana on imetystä tukematon työelämä, johon tarvitaan paljon tietoa ja muutoshalua, jotta imetyksen ja työssäkäynnin yhdistämisestä tulee arkea.

Tutkimukset osoittavat, että äitiysloma ja imetystä tukevat interventiot työpaikalla lisäävät imetystä ja muita positiivisia tavoitteita, mukaan lukien talouskasvu ja lapsikuolleisuuden pieneneminen. Rahallisesti tuetun vanhempainvapaan lisäksi perheystävällinen työelämä tarkoittaa konkreettista tukea imetyksen onnistumiseksi ja joustoja lapsen hoidon takia. Imettävät äidit äidit tarvitsevat palkallisia taukoja ja erillisen tilan imetykseen tai äidinmaidon pumppaamiseen ja säilytykseen. Työnantajan järjestämä lastenhoito työpaikalla tai lähistöllä sekä joustava työaika auttavat äitejä jatkamaan imetystä ja antavat vanhemmille enemmän aikaa lastensa kanssa. Työelämän järjestelyillä voi vähentää stressiä ja lisätä perheiden hyvinvointia.

Kansainvälinen työjärjestö ILO on laatinut työelämään vaadittavista toimenpiteistä yleissopimuksen (Äitiyssuojelusopimus C183), johon sisältyy määräyksiä terveyden suojelusta, äitiysvapaasta, rahallisista etuuksista ja imetysvapaista sekä määräyksiä, jotka koskevat työsuhdeturvaa ja syrjimättömyyttä. Suomessa äitiyssuojelusopimusta käsiteltiin eduskunnassa viimeksi 2001, jolloin Suomen ILO-neuvottelukunta esitti, ettei yleissopimusta siinä vaiheessa hyväksyttäisi. Perhevapaauudistuksen myötä Äitiyssuojelusopimuksen määräyksien huomioiminen olisi entistä ajankohtaisempaa ja Kansallinen imetyksen edistämisen toimintaohjelma 2018-2022 onkin nostanut sopimuksen hyväksymisen yhdeksi tavoitteekseen.

 

Lähteet:

WABA 2019: Enpower Parents, Enable Breastfeeding -kampanjamateriaalit

Finlex 2001: HE88/2001  Hallituksen esitys Eduskunnalle 88. Kansainvälisen työkonferenssin hyväksymän äitiyssuojelusopimuksen (muutettu, 1952) uudistamista koskevan yleissopimuksen johdosta

International Labour Organization ILO 2000: C 183 – Maternity Protection Convention
Kela 2019: Tilastotietokanta Kelasto

Tilastokeskus 2019: Työmarkkinatilastot

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL 2017: Imetyksen edistämisen toimintaohjelma 2018 – 2022

 

Julkaistu 20.6.2019