Jo 1930-luvulta l\u00e4htien imetyksen suosiota oli alkanut nakertaa teollisesti valmistettujen \u00e4idinmaidonkorvikkeiden parempi saatavuus ja past\u00f6roinnin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6noton my\u00f6t\u00e4 parantunut turvallisuus. Sotavuosista johtuneen nousun j\u00e4lkeen imetyksen suosio k\u00e4\u00e4ntyi j\u00e4lleen laskuun perheiden taloudellisen tilanteen parantuessa. 1940-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 puolen vuoden ik\u00e4\u00e4n asti imetettyj\u00e4 lapsia oli noin puolet ik\u00e4luokasta, mutta vuoteen 1950 menness\u00e4 osuus oli pudonnut noin 30 prosenttiin. Imetystiedolle ja -ohjaukselle oli siit\u00e4 huolimatta kysynt\u00e4\u00e4, koska syntyvyys oli suurta. Vuosina 1945\u201349 Suomessa syntyiv\u00e4t suuret ik\u00e4luokat, yli 100 000 lasta vuosittain.<\/p>\n\n\n\n
My\u00f6s luovutettua rintamaitoa tarvittiin runsaasti. Helsingin Lastenklinikan \u00c4idinmaitokeskuksen tunnuslause olikin \u201dJokainen tilkka \u00e4idinmaitoa talteen\u201d. Koska kylm\u00e4ketjun turvaaminen kuljetuksen aikana oli haaste, rintamaidon luovuttajat asuivat p\u00e4\u00e4osin kaupungissa. Luovutetun maidon ker\u00e4ilyss\u00e4 tehtiin yhteisty\u00f6t\u00e4 kauppaliike Elannon kanssa: luovuttajat veiv\u00e4t maidon myym\u00e4l\u00f6ihin, joista ketjun kuljetusautot toimittivat maidon \u00c4idinmaitokeskukseen. Kev\u00e4isin piiri\u00e4 laajennettiin ja my\u00f6s maaseudulla asuvat vanhemmat saattoivat osallistua maidonluovutuksen \u201ckev\u00e4trynnistykseen\u201d, jolla ker\u00e4ttiin maitoa pakastettavaksi kes\u00e4ripulia varten. J\u00e4\u00e4kaapit olivat harvinaisuuksia viel\u00e4 40- ja 50-luvuilla ja ruokia s\u00e4ilytettiin useimmiten ruokakomeroissa ja kellareissa. Kes\u00e4kuumalla elintarvikehygienia heikkeni ja ripuli uhkasi etenkin korvikkeella ja kotitekoisilla maitoseoksilla ruokittuja vauvoja.<\/p>\n\n\n\n
\u201dKes\u00e4n kuumimpana aikana vatsataudit ovat yleisi\u00e4, erikoisesti n\u00e4in on laita imev\u00e4isten keskuudessa. Sen vuoksi ei ole suotavaa t\u00e4h\u00e4n vuodenaikaan aloittaa lapsen vieroittamista. Jos t\u00e4m\u00e4 on jo aloitettu kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 tai alkukes\u00e4st\u00e4, voi sit\u00e4 kyll\u00e4 kes\u00e4n aikana jatkaa. Parasta kuitenkin on, ettei vieroittamista suoriteta loppuun ennen syksy\u00e4, vaan jatketaan rintamaidon antoa ainakin jossain m\u00e4\u00e4rin viel\u00e4 m\u00e4t\u00e4kuun aikana, jolloin sit\u00e4 lapsen mahdollisesti sairastuessa voidaan kipe\u00e4sti tarvita.\u201d<\/em> L\u00e4hesk\u00e4\u00e4n kaikki synnytt\u00e4j\u00e4t eiv\u00e4t asuneet neuvoloiden vaikutuspiiriss\u00e4, ja my\u00f6s kotisynnytykset olivat viel\u00e4 tavallisia. \u00c4itiyshuoltoa kehitettiin tavoittamaan mahdollisimman suuri osa odottavista \u00e4ideist\u00e4. Samalla pyrittiin tarttumaan suuriin ongelmiin, kuten tuberkuloosin levi\u00e4miseen ja v\u00e4h\u00e4varaisten perheiden puutteeseen. 1940-luvulla neuvolaty\u00f6t\u00e4 s\u00e4\u00e4deltiin jo valtakunnallisesti, kun toimintaa ohjasivat kunnallisesta \u00e4itiys- ja lastenneuvolasta annettu johtos\u00e4\u00e4nt\u00f6 sek\u00e4 k\u00e4yntikohtaiset suunnitelmat. Neuvolat tarjosivat k\u00e4til\u00f6n ja l\u00e4\u00e4k\u00e4rin tekem\u00e4\u00e4 raskauden seurantaa, \u00e4itiysvalmennusluentoja sek\u00e4 lastenneuvolavastaanottoja. Etenkin maaseudulla k\u00e4til\u00f6t tekiv\u00e4t kotik\u00e4yntej\u00e4 raskausaikana ja synnytyksen j\u00e4lkeen, kunnes vauva kahden viikon ik\u00e4isen\u00e4 siirtyi lastenneuvolan terveyssisaren asiakkaaksi. \u00c4itiysneuvolakortteihin kirjattiin tarkasti raskauden kulkuun, synnytykseen valmistautumiseen ja lapsivuodeaikaan liittyv\u00e4t havainnot, ja kukin \u00e4itiysneuvola oli velvollinen laatimaan vuosikertomuksena yhteenvedon asiakkaistaan. Imetyksen tilastointi ei sis\u00e4ltynyt vuosiraporttiin, vaikka siit\u00e4kin tehtiin merkint\u00f6j\u00e4 neuvolakorttiin.<\/p>\n\n\n\n Sodan j\u00e4lkeen Helsingin lasten\u00adklinikan \u00c4idinmaitokeskukselle maitoa luovutti yht\u00e4 aikaa noin sata luovuttajaa ja keskuksessa k\u00e4siteltiin keskim\u00e4\u00e4rin 7300 litraa maitoa vuodessa.<\/p>\n\n\n\n Vuonna 2023 HUSin \u00c4idinmaitokeskuksen kautta kulki 3000 litraa luovutettua rintamaitoa. Kerrallaan luovuttajia oli 20\u201330.<\/p>\n<\/div>\n\n\n\n Terveydenhuollosta saatava imetysohjaus oli k\u00e4til\u00f6iden vastuulla ja ohjeet perustuivat edelleen j\u00e4rk\u00e4ht\u00e4m\u00e4tt\u00e4 vuosisadan alkuvuosikymmenin\u00e4 syntyneeseen ihanteeseen imetyksen aikatauluttamisesta. Raskausajan imetysohjaus toteutui \u00e4itiysvalmennusluentona, jossa annettiin tietoa imetyksen hy\u00f6dyllisyydest\u00e4 ja sopivaisuudesta, imetyksen esteist\u00e4 sek\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ist\u00e4, kuten imetysasennosta, rintojen puhtaanapidosta, sek\u00e4 imetyskertojen m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 ja kestosta. Neuvolan yksil\u00f6k\u00e4ynneill\u00e4 imetyksest\u00e4 ei juuri juteltu. Kaikkiaan viiden raskaudenaikaisen neuvolak\u00e4ynnin aikana imetys oli aiheena vain sen verran, ett\u00e4 tulevalle \u00e4idille ohjattiin rintojen pesujen ja karaisun aloittaminen 7\u20139 raskauskuukaudella. Viel\u00e4 vauvan synnytty\u00e4kin imetysohjauksen p\u00e4\u00e4tavoitteisiin lukeutuivat rintojen hoidon kertaaminen sek\u00e4 tietenkin ohjeet imetyskertojen aikatauluttamiseen.<\/p>\n\n\n\n My\u00f6s tietokirjallisuuden rintamalla klassikot pysyiv\u00e4t suosiossa, vaikka markkinoille tuli tuoreitakin julkaisuja. Esimerkiksi Arvo Ylp\u00f6n<\/strong> jo 20-luvulla kirjoittamasta lastenhoidon oppaasta otettiin yh\u00e4 uusintapainoksia. 40- ja 50-luvuilla julkaistuissa uusissa opaskirjoissa oli aiemmilta vuosikymmenilt\u00e4 tuttujen imetyksen rytmitysohjeiden lis\u00e4ksi my\u00f6s jo k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisempi\u00e4 ohjeita, esimerkiksi hyv\u00e4n imetysasennon l\u00f6yt\u00e4miseen. My\u00f6s ohjekirjojen s\u00e4vy muuttui yksiselitteisen sanelevasta seikkaper\u00e4isemmin perustelevaan. Er\u00e4s muutokseen vaikuttanut tekij\u00e4 oli se, ett\u00e4 miesl\u00e4\u00e4k\u00e4reiden monopoli vauvanhoito-oppaiden kirjailijoina loppui, kun kyn\u00e4\u00e4n tarttuivat my\u00f6s naiset. Ei ole sattumaa, ett\u00e4 samaan aikaan vauvan kokemusmaailma sai ensimm\u00e4iset sanoittajansa.<\/p>\n\n\n\n \u201dSielutieteilij\u00e4t, jotka ovat tutkineet vastasyntyneen vaikutelmia t\u00e4st\u00e4 maailmasta, sanovat, ett\u00e4 milloin lapsi ei saa ruokaa silloin kun se on her\u00e4nnyt sit\u00e4 hakemaan, se kokee suuren pettymyksen. \u00c4\u00e4nen s\u00e4vy on ensin tuollainen varovaisesti muistuttava, viimein hyvin katkera ja h\u00e4t\u00e4\u00e4ntynyt: onko minut hyl\u00e4tty? Lapsi saa imiess\u00e4\u00e4n \u00e4idin rintaa n\u00e4et paitsi ravintoaan, my\u00f6skin turvallisuuden tunteen.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n \u2013 <\/em>Maija Taka, 1957<\/p>\n<\/div>\n\n\n\n Maija Taka <\/strong>oli ensimm\u00e4inen naispuolinen l\u00e4\u00e4k\u00e4ri suomalaisten vauvanhoito-oppaiden kent\u00e4ll\u00e4. H\u00e4n oli \u00e4iti itsekin ja valotti vauvan k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 psykologisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta. <\/p>\n\n\n\n Oma kokemus vauvanhoidosta kuului Maija Takan ohjeissa my\u00f6s ehdottomuuden puuttumisena ja arkip\u00e4iv\u00e4n realismina:<\/p>\n\n\n\n \u201dMonet lapset sy\u00f6v\u00e4t joka ikinen y\u00f6 aina vuoden vanhoiksi asti. T\u00e4ss\u00e4kin omasta puolestani neuvoisin noudattamaan sovinnollista politiikkaa. Vastasyntynyt on usein pieni ja laiha. Ruoka tekee sille hyv\u00e4\u00e4, etenkin tuollainen puoliluvaton ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen ateria. Toinen ja t\u00e4rke\u00e4 syy on se, ett\u00e4 lapsi pit\u00e4\u00e4 pontevasti puoliaan. Kun se kerran on y\u00f6ll\u00e4 her\u00e4nnyt n\u00e4lk\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja ruvennut ruokaa vaatimaan, ei se v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 hellit\u00e4. Silloin ei \u00e4iti nuku eik\u00e4 nuku juuri kukaan muukaan talonv\u00e4est\u00e4. Vaivattomampaa on antaa ruokaa kuin kuunnella tunti tai kaksi ep\u00e4toivoista parkumista.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n \u2013 <\/em>Maija Taka, 1957<\/p>\n<\/div>\n\n\n\n I luento: <\/em><\/strong>\u00c4iti pienokaistaan odottaessa Vaikka sodanj\u00e4lkeisen vuosikymmenet toivat vauvanhoito-ohjeisiin vauvamy\u00f6nteisyyden ensimm\u00e4isi\u00e4 aavistuksia ja aiempaa realistisempaa n\u00e4k\u00f6kulmaa, kesti viel\u00e4 kauan, ennen kuin virallisissa imetyssuosituksissa luovuttiin imetyskertojen m\u00e4\u00e4r\u00e4n ja keston rajaamisesta. <\/p>\n\n\n\n 1940\u201350-luvuilla synnytt\u00e4neiden \u00e4itien muistoissa toistuu jopa ahdistusta ja ep\u00e4toivoa aiheuttanut ristiriita ohjeiden kuuliaisen noudattamisen ja vauvan tarpeisiin vastaamisen v\u00e4lill\u00e4. Aihe jakoi varmasti my\u00f6s l\u00e4\u00e4k\u00e4reiden, k\u00e4til\u00f6iden ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten leirej\u00e4, koska sek\u00e4 virallisilla ohjeilla ett\u00e4 vauvayst\u00e4v\u00e4llisell\u00e4 l\u00e4hestymistavalla oli kannattajansa. <\/p>\n\n\n\n
\u2013 Paavo Heini\u00f6, 1948<\/p>\n<\/div>\n\n\n\n\u00c4itiyshuoltoa torppiin ja ty\u00f6l\u00e4iskoteihin<\/strong><\/h2>\n\n\n\n
Tiesitk\u00f6? <\/strong><\/h3>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/imetys.fi\/imetysuutisia\/wp-content\/uploads\/2025\/09\/historia40-50_1-1024x631.jpg\")
Vauvan \u00e4\u00e4ni <\/strong><\/h2>\n\n\n\n
Samoihin aikoihin my\u00f6s l\u00e4\u00e4k\u00e4riseura Duodecimin 1955 julkaisemassa Terveydenhuollon kulmakivi\u00e4<\/em> -kirjasessa lapsen henkinen kasvatus oli nostettu n\u00e4kyv\u00e4sti omaksi teemakseen. Jopa ravintoa ja fyysist\u00e4 huolenpitoa t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4n\u00e4 lapsen kehitykselle pidettiin sit\u00e4, ett\u00e4 lasta kohdellaan rakkaudella ja h\u00e4neen suhtaudutaan yst\u00e4v\u00e4llisesti ja rauhallisesti ottaen huomioon lapsen kehityksen kulloinkin sanelemat tarpeet: \u201dImev\u00e4isik\u00e4iselle lapselle t\u00e4m\u00e4 esim. merkitsee sit\u00e4, ett\u00e4 sy\u00f6tt\u00e4minen tapahtuu rauhallisesti ja hoitajan voidessa uhrata koko huomionsa sy\u00f6tt\u00e4misen aikana lapselle\u201d. <\/em>Samalla korostettiin vauvojen yksil\u00f6llisyytt\u00e4 ja imemisen ei-ravitsemuksellisia hy\u00f6tyj\u00e4: \u201dImemisajan pituus vaihtelee eri lapsilla ja sellainen lapsi, joka sy\u00f6 nopeasti rinnan tai pullon tyhj\u00e4ksi, voi tarvita viel\u00e4 sen j\u00e4lkeen aikaa ime\u00e4, jotta sen imemisentarve tulee tyydytetyksi. Imemistarve on eri lapsille eri suuri. Siis jo t\u00e4ss\u00e4 i\u00e4ss\u00e4 olisi lapsen yksil\u00f6llisyys otettava huomioon. Jos vieroittaminen tuntuu koskevan lapseen, olisi sit\u00e4 lyk\u00e4tt\u00e4v\u00e4 ja suoritettava vieroittaminen sitten v\u00e4hitellen ja varovasti.\u201d <\/em><\/p>\n\n\n\n\u00c4itiys\u00advalmennuksen luennot<\/strong>
(Ohjeita \u00e4itiyshuollon ty\u00f6ntekij\u00f6ille, 1943) <\/strong><\/summary>\n
II luento: <\/em><\/strong>\u00c4idin p\u00e4ivitt\u00e4inen \u00adterveydenhoito
III luento: <\/em><\/strong>\u00c4idin ravinto \u00adraskauden aikana
IV luento: <\/em><\/strong>Lapsen vuode
V luento: <\/em><\/strong>Lapsen vaatetus
VI luento:<\/em><\/strong> Lapsen kylvetys
VII luento:<\/em><\/strong> Lapsen ruokinta 0\u20136 kk
VIII luento: <\/em><\/strong>Lapsen ruokinta 6\u201312 kk
IX luento: <\/em><\/strong>Leikki ja leikkikalut
X luento: <\/em><\/strong>Hoidon s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisyys ja tautien ehk\u00e4isy
XI luento: <\/em><\/strong>\u00c4idin osuus hyvien tottumusten muovaajana
XII luento: <\/em><\/strong>Leikki-ik\u00e4isen \u00adlapsen hoito<\/p>\n<\/details>\n\n\n\nVauvamy\u00f6nteisyyden alkuh\u00e4m\u00e4riss\u00e4<\/strong><\/h2>\n\n\n\n
Suositukset imetyksest\u00e4 ja kiinteiden ruokien aloittamisesta 50-luvulla<\/summary>\n
\n