Imetys on tiimityötä
Imetystä voidaan ajatella perheen yhteisenä työnä, jossa jokaisella henkilöllä on oma tärkeä osansa. Tiimissä eri henkilöillä on erilaiset vastuualueet ja vahvuudet. Perheen omassa tiimissä imettävä vanhempi on se, joka vastaa vauvan ruokinnasta ja ei-imettävä vanhempi puolestaan vastaa kotona ollessaan muista vauvan tarpeista tai muista perheen yhteisistä asioista. Kaikkia tiimissä tehtäviä asioita ei ole tarkoituskaan jakaa täysin tasan vaan on hyvä keskustella kunkin jäsenen toiveista ja mahdollisuuksista toteuttaa eri asioita. Vauvan ja lapsen kasvaessa roolit ja tehtävät vanhempien kesken voivat vaihtua monia kertoja.
Korvaamaton osa tiimityötä on tiivis tuki, joka edistää imetyksen toteutumista. Terveydenhuollosta saatavan avun lisäksi vertaistuki on merkityksellistä. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se jokapäiväinen tuki, jota imettävä saa omalta perheeltään tai lähipiiriltä. Läheisten tuen puute vaikeuttaa etenkin imetyksen alun haasteista selviytymistä ja lyhentää imetyksen kestoa.
Onnistunut imetys on perheen yhteinen päämäärä, jossa kullakin tiimin jäsenellä on oma tärkeä osuutensa.
Vanhemmuuden roolijako herättää tunteita
On yleistä, että ei-imettävä vanhempi saattaa kokea itsensä ulkopuoliseksi tai keinottomaksi imetetyn vauvan tai taaperon kanssa. Ruokkiminen nähdään suurena osana vauvan hoivaa ja ei-imettävä vanhempi saattaa kokea jäävänsä paitsi ainutlaatuisesta vuorovaikutuksesta. Osa vanhemmista saattaa kokea jopa mustasukkaisuutta imettävän vanhemman ja vauvan suhteesta, joka on imetyksen vuoksi kiinteä. Tällaiset tunteet ja reaktiot ovat kuitenkin hyvin tavallisia ja ymmärrettäviä.
Ei-imettäville vanhemmille on tärkeää kokea itsensä tärkeäksi osaksi perheen arkea. Merkityksellisyyden tunteen vahvistuminen tukee itsetuntoa vanhempana ja samalla myös kiintymyssuhteen muodostumista vauvan kanssa. On tärkeää muistaa, että ei-imettävä vanhempi ei ole vain kodinhoitaja tai apuri vaan yhtä tärkeä vanhempi vauvalle ja tuki kumppanille imetysmatkalla.
On normaalia, että imetys herättää monenlaisia tunteita myös ei-imettävässä vanhemmassa.
Pulloruokinta vaikuttaa imetykseen
On hienoa, että vanhemmuuden kuormaa voidaan jakaa entistä tasaisemmin ja synnyttäneen vanhemman on mahdollista palata työelämään näin halutessaan jo ennen kuin lapsi täyttää vuoden. Monessa perheessä tasan jaettu vanhemmuus tarkoittaa pulloruokinnan yhdistämistä imetykseen, mikä ei kuitenkaan välttämättä ole imetyksen jatkumisen kannalta kestävää.
Pulloruokinta voi vaikuttaa imetyksen onnistumiseen ja kestoon. Perheiden on hyvä ottaa tämä näkökulma huomioon vauvan ruokkimistapaa pohtiessaan. Pullosta ruokkiessa maito tulee nopeammin ja vähemmällä työllä kuin rinnasta ja pulloon tottuessaan vauvaa saattaa turhautua rinnasta syömiseen. Joissain tapauksissa imetys saattaa päättyä pulloruokinnan aloittamisen vuoksi. Vauvan elämän ensimmäisinä viikkoina osittainen pullosta ruokkiminen vaikuttaa maitomäärään. Äidinmaidonkorvikkeen käyttöön ja pulloruokintaan tulee saada tulee saada hyvät ohjeet terveydenhuollosta, joiden avulla voidaan vähentää riskejä imetyksen jatkuvuudelle.
Imetys saattaa vaikuttaa töihin paluun edellytyksiin vauvan ollessa pieni. Lapset ovat hyvin yksilöllisiä ja jotkut ovat herkempiä muutoksille ruokintatavoissa. Toiset vauvat hyväksyvät pullon imetyksen rinnalle ilman, että imetykseen tulee haasteita. Imetyksen ei kuitenkaan tarvitse loppua imettävän vanhemman töihin paluuseen.
Imetys saattaa loppua toivottua aiemmin arjen helpottamiseksi aloitetun pulloruokinnan vuoksi.
Käytännön vinkit ei-imettävälle vanhemmalle
Etenkin esikoislapsen kohdalla ei-imettävän vanhemman voi olla haastavaa löytää tapoja luoda suhdetta vauvaan. Kaikki vanhemmuudessa on kovin uutta ja pienen vauvan hereillä olon hetket ovat lyhyitä. Usein vauvan kasvaessa ei-imettävä vanhempi löytää omia keinoja olla vuorovaikutuksessa vauvan kanssa ja rakentaa yksilöllistä suhdetta lapseen. Läheisyys vauvan kanssa tekee hyvää etenkin kiintymyssuhteen muodostumiselle. On lapselle rikkaus, että vanhempien ja muiden läheisten kanssa voi tehdä erilaisia asioita ja jokaisella vauvan läheisellä on omanlaisensa tapa olla vuorovaikutuksessa vauvan kanssa.
Seuraavassa hyviä ideoita ei-imettävälle vanhemmalle vauvan tai lapsen kanssa olemisesta.
- Vauvan kanssa saat hyvillä mielin löhöillä ihokontaktissa
- Kantoliinan tai -repun käyttäminen vapauttaa omat kätesi vaikkapa omiin harrastuksiin ja vauva viihtyy
- Kylpeminen on useimmille vauvoille huippuhetki
- Yhteisissä leikki- ja jutusteluhetkissä höpsöttelevä vanhempi on vauvalle mieluisampi virike kuin mikään lelu
- Kokeilemalla löydät omat tapasi vauvan rauhoitteluun: esimerkiksi sylittely, hyssyttely tai kävely
- Iltasatuja voit lukea jo ihan pienelle, niin siitä muodostuu ihana, yhteinen tapa
- Rohkaistu lauleskelemaan tai loruttelemaan – kirjastosta löytyy kivoja vinkkejä
- Vauvan tai taaperon kanssa voit liikkua yhdessä jumppaillen, ulkoillen tai yhteisen harrastuksen parissa
- Leikkipuistoissa tai luonnossa käyminen on mukavaa jo pienenkin lapsen kanssa: lapsen kasvaessa vain kiinnostuksen kohteet ja puuhat muuttuvat
Ei-imettävä vanhempi voi monilla tavoin luoda kiintymyssuhdetta lapseen.
Vauva kasvaa nopeasti
Vauvan ja lapsen elämä on täynnä erilaisia vaiheita, jotka seuraavat toisiaan. Lapsi saattaa jossain hetkessä suosia imettävää vanhempaa ja toisessa hetkessä ei-imettävä vanhempi onkin se ainut, joka saa vaikkapa lohduttaa tai pestä hampaat. Kaikki tämä on hyvin normaalia ja tavallinen osa lapsen kasvua ja kehitystä. Haastavampaa vaihetta elettäessä aika saattaa tuntua pitkältä ja olo on joskus neuvoton, mutta kaikki vaiheet menevät aikanaan ohi. Vauvan vaiheiden ymmärtäminen auttaa hyväksymään ei-imettävän vanhemman roolin vaihtelevuuden. Etenkin vauvan kasvaessa ja imetyskertojen harventuessa tulee enemmän tilaa myös ei-imettävän vanhemman ja vauvan yhdessäololle.
Vastasyntyneisyysvaiheessa vauvan tarpeiden täyttäminen muodostaa pääosan vanhemmuutta. Tämä asia tulee kuitenkin muuttumaan vauvan kasvaessa. Isompi vauva jaksaa olla jo pidempiä aikoja hereillä ja kaipaa vuorovaikutusta, jossa kiintymyssuhde kehittyy. Ei siis huolta, vaikka vauva olisikin alussa paljon imettävän vanhemman kanssa.
Vauvan itkun rauhoittaminen saattaa tuntua ei-imettävästä vanhemmasta vaativalta. Usein imettävällä vanhemmalla on epätasa-arvoisen helppo keino lopettaa itku ottamalla vauva rinnalle. On hyvä huomioida, että itku on vauvan tapa kommunikoida eikä se ole merkki siitä, että toinen vanhempi ei kelpaisi vauvalle. Itkun hetkellä ei-imettävä vanhempi voi olla vauvalle turvallisesti läsnä ja rauhoitella vauvaa omalla tavallaan.
Vauvan ja ei-imettävän vanhemman kiintymyssuhde voi kehittyä vähitellen ja omassa tahdissaan.
Ei-imettävä vanhempi tukemassa imetystä
Etenkin alussa imetys vie usein paljon aikaa ja energiaa imettävältä vanhemmalta. Imetyksen alkuvaihe on kaikkein kriittisin imetyksen jatkuvuuden kannalta ja ensimmäisinä viikkoina tehty työ kantaa hedelmää pitkän aikaa. Voi olla suuri apu, mikäli ei-imettävä vanhempi ottaa tällöin päävastuun ruuanlaitosta, kodin siistimisestä ja isompien lasten hoidosta. Vanhemmuuden vastuu jakautuu tällöin tasaisemmin ja kumpikin vanhempi pystyy toimimaan perheen yhteisen hyvinvoinnin takaamiseksi.
Ei-imettävä vanhempi voi hankkia tietoa imetyksestä ja tarjota sitä imettävälle vanhemmalle tarpeen tullen. Imetystä voi edistää myös mahdollistamalla rauhan ja ajan imettämiseen. Tsemppaavat sanat ja keskustelut imetyksen haasteiden hetkellä auttavat imettävää vanhempaa jaksamaan haastavissakin tilanteissa.
Useasti etenkin ensimmäisen lapsen jälkeen seuraavien lasten kohdalla on mahdollista ymmärtää täysimetysajan lyhytaikaisuus. Imetyksen sitovuus ja kokonaisvaltaisuus on helpompaa hyväksyä, kun ymmärtää sen kaikki hyödyt sekä lapselle että imettävälle vanhemmalle. Myös imetyksen aikaansaamat rahalliset säästöt verrattuna korvikeruokintaan voivat olla tuntuva helpotus perheen arjessa.
Ei-imettävän vanhemman tietoisuus imetyksestä ja sen hyödyistä auttaa tukemaan imettävää vanhempaa haasteiden hetkillä.