Boobs-näyttelyn valokuvat on ottanut suunnittelija, taiteilija ja elokuvantekijä Paola Suhonen. Miten kaikki alkoi?
Miksi innostuit lähtemään projektiin mukaan?
Aihealue on kiinnostava ja tärkeä. Lisäksi siinä on mukana yhteiskunnallinen vaikuttamisen kulma. On hieno asia, jos työllä pystyy herättämän ajatuksia ja tunteita sekä viemään asioita eteenpäin.
Lisäksi sain vapaat kädet taiteellisessa toteutuksessa. Pystyin tuomaan tarinallisuutta ja tunteita herättävää näkökulmaa mukaan ja samalla viemään projektia artsumpaan, taiteellisempaan suuntaan.
Miksi koet, että kampanjan teemat ovat tärkeitä?
Pidän tärkeänä tietynlaista rintojen naturalisointia ja sitä, että rinnat eivät ole pelkästään seksuaaliset objektit. Rinnat koetaan kulttuurissamme jotenkin vieraana; esimerkiksi tämän päivän somessa pitää peittää nännit. Suomessa olemme jonkin verran lähempänä luontoa oman saunakulttuurimme takia, mutta vaikkapa Yhdysvalloissa suhtautuminen on toinen.
Koen tärkeäksi, että asioita tuodaan puheenaiheeksi. Näin saadaan heräteltyä luonnollista suhtautumista niihin. Näyttelyn teemoissa tärkeää ovat imetyksen tukeminen ja se, että rintasyöpään liittyen ollaan ajoissa liikkeellä. Omaan kehoon koskemisen ja omatarkkailun ei kuuluisi olla vierasta.
Näyttelyn kuvissa esiintyy muun muassa imettävä nainen ja rintansa menettänyt nainen. Teemoista tulee esiin eri kulmat; yksi katsoo yhtä kulmaa, toinen toista. Eri asiat koskettavat eri ihmisiä.
Valokuvat ovat visuaalista runoutta. Eri tarinat avautuvat niissä monipuolisesti.
Miksi rinnat ja niiden tarinat ovat tärkeitä?
Rintojen ei pitäisi edes olla mikään ”issue” tai juttu. Teemme asioista usein itse oudompia kuin ne ovat. Rintojen pitäisi olla samanlainen osa kehoa, kuin muutkin osat. Kun päästään rentouteen ja luonnollisuuteen, ollaan perillä.
Kaikki lähtee yksilöstä ja jokainen saa itse määritellä, mitä rinnat hänelle ovat. Toiset tuovat rintojansa esiin, toiset peittävät ne. Rintojen naturalisoinnissa ei tarvitse lähteä äärimmäisyyksiin, kuten erilaisissa, asioita eteenpäin ajavissa liikkeissä saattaa käydä. Ei rintoja tarvitse tuoda esiin ja paljastaa nännejä, jos ei halua. My boobs, my rules.
Miten valokuvat toteutettiin?
Kuvaussessiot toteutettiin kahtena kesäisenä päivänä, toissa kesänä Ivana Helsinki -talolla. Ympäristön haluttiin olevan rento ja kodinomainen, ei studiomainen. Kuvattavat tulivat vähän kuin ”kylään”.
Kuvasin heitä 16 mm filmillä, joka on elokuvafilmi. Menetelmä on suosikkini, koska siinä ei ole yhtä ”klikkiä”, yhtä hetkeä. Liikkuvaa kuvaa ottaessa ei vielä tiedä, minkä kuvan valitsee elokuvan ruuduista. Myös kuvattavana olemiseen tulee enemmän rentoutta.
Kiersimme ja kuvasimme talossa luonnonvalon ja auringon mukaan. Luonnollinen valo oli lopputuloksen kannalta hyvin keskeinen seikka. Valo on minulle tärkeä elementti, mutta se on myös teknisesti tärkeä asia filmillä kuvatessa.
Miksi näyttelyn valokuvista tuli juuri sellaisia kuin niistä tuli?
Valitsin laajasta kuvausmateriaalista aluksi useampia variaatioita, joista yhdessä Tunne rintasi ry:n ja Imetyksen tuki ry:n kanssa valitsimme lopulliset kuvat. Valinnassa katsottiin kokonaisuutta eli sitä, että kuvat sopivat yhteen. Tunteita herättävä tarinallisuus haluttiin tuoda esiin.
Toisaalta osana kokonaisuutta kuvien piti kertoa itsenäinen tarinansa, yksittäisenä ruutuna ja omalla kulmallaan.
Kasvot eivät näy kuvissa. Ne ovat voimakas elementti ja vievät usein suurimman huomion. Nyt haluttiin rintojen kertovan naisen tarinan auki.
Millaisia tuntemuksia kuvauspäivä herätti?
Molemmat kuvauspäivät olivat lämminhenkisiä sessioita. Siellä naurettiin, ja tunnelma oli rento. Kuvaushetki oli vahva. Kuvausfiilikseen toi latauksen pieni taustoitus kuvattavan tarinasta juuri ennen, kuin tapasin hänet.
Oma äitini tempaistiin mukaan kuvauksiin suoraan mökkireissulta. Äidin kuvaaminen oli itselleni eksoottinen, uudenlainen hetki ja äidistä tuli uusi puoli esiin.
Kuvaaminen kiteyttää, visualisoi ja ikuistaa ihmisen tarinan.
Klikkaa tästä takaisin Boobs-sivustolle!