Miltä kuulostaisi vapaaehtoistyö elämäntilanteessa, jossa nukut öisin pienissä pätkissä, olet muiden saatavilla ympäri vuorokauden ja elät elämäsi kiireisintä aikaa? Ruuhkavuosien myllerryksessä tehdään vaativaa vapaaehtoistyötä muun muassa koulutettua vertaistukea tarjoavassa Imetyksen tuki ry:ssä.
Vapaaehtoistemme elämä on yhtä altis muutoksille kuin kenen tahansa pienten lasten vanhemman. Uusi raskaus, uusi vauva, erityislapsen vanhemmuus, huoli läheisistä, vaikeudet parisuhteessa tai oman jaksamisen haasteet ovat muutostekijöitä myös tukiäitien arjessa. Joskus elämä näyttää hyvinkin tummia puoliaan.
Imetyksen tukija ei ole superimettäjä tai fanaattinen imetyskotka, jollaisiksi heitä joskus luullaan. Kuudensadan tukiäidin joukossa on ainakin kuusisataa erilaista imetystarinaa. Ensihetkiin päättynyttä, kipua ja kyyneliä sisältänyttä, sujuvasti sujunutta, rintapumpun ja pullon kautta toteutunutta. Ymmärrystä erilaisille tilanteille ja valinnoille heidän joukostaan löytyy.
Vaikka tukiäitien elämä ruuhkavuosien keskellä on kiireistä, vapaaehtoistyö on myös voimaa tuova tekijä. Kun riittämättömyyden tunne koputtaa olalle, hetki tukea tarvitsevan äidin kanssa keskustellessa voi antaa onnistumisen kokemuksen. Muiden haasteita kohdatessa oman arjen haasteisiin voi saada uutta perspektiiviä.
Toisten ihmisten tukijana toimiminen kasvattaa monenlaisia taitoja. Kohtaamisen ja vuorovaikutuksen taidot sekä erilaisten valintojen ja elämäntilanteiden ymmärtäminen ovat asioita, jotka ovat avautuneet monelle aivan uudella tavalla vapaaehtoistyön kautta. Osa on löytänyt vapaaehtoistyön myötä uuden suunnan opiskeluille ja työuralle. Vapaaehtoisena toimiminen vaativassa elämäntilanteessa vaatii itsetutkiskelua ja omien rajojen ymmärtämistä. Kun haluaa auttaa muita, on tutustuttava itseensä.
Mutta millaisista palasista on koottu vapaaehtoistoiminta, johon voi osallistua myös ruuhkavuosien hulinassa?
Mahdollisuus osallistua oman arjen keskellä.
Kun vapaaehtoistyöhön on vaikeaa lähteä kotoa, osallistumista voi mahdollistaa eri tavoin. Tukiäidit päivystävät chatissa ja puhelimessa kotoa käsin. Polven laastarointi ja vauvan imettäminen takaisin uneen sujuvat kokeneelta tukiäidiltä tukemisen lomassa. Tukiryhmään voi tulla omien lasten kanssa, etenkin silloin kun ei ole itse päävetovastuussa. Yhdistyksen koulutukset ja tapahtumat ovat tukiäitien lapsille yleensä aina avoimia mellastuspaikkoja. Isoissa tapahtumissa onkin usein lastenhoito.
Mahdollisuus vaikuttaa.
Kun vuorokaudessa on vähän vapaita tunteja, vapaaehtoistyön ajankohdat suunnitellaan aidosti tukiäitien toiveiden ja mahdollisuuksien mukaan. Jos vaihtuvat päivystysajat kummastuttavat, tässä on syy. Pienten lasten äidit päivystävät usein lasten päiväunien ja Pikku Kakkosen lähetysaikojen mukaan. (Lämmin kiitos Ryhmä Hau!) Monelle sopii yökukkuvuoro lasten mentyä nukkumaan.
Päivystykset sovitaan aina ennakkoon, joten joulupöydästä ei enää nousta vastaamaan tukipuhelimeen, kuten yhdistyksen alkuvuosina. Se puhelu tosin tuli varmasti aivan erityisesti tarpeeseen. Imetyksen haasteet eivät yllätä vain virka-aikaan – yleensä ihan päinvastoin.
Mahdollisuus rajata.
Pienikin panos on aina arvokas. Kenenkään ei tarvitse osallistua enempää kun jaksaa ja haluaa. Tauolla saa olla ja sieltä on aina tervetullut takaisin. Tukiäidin identiteetti on monella niin vahva ja yhteisö niin rakas, että moni haluaa pysyä toiminnassa mukana vuosia. Kokeneimpien laktosaurustemme lapset alkavat olla jo täysi-ikäisiä.
Mahdollisuus tulla nähdyksi.
Lähes kuudensadan tukiäidin yhteisö on täynnä ihania, erilaisia naisia. Heitä yhdistää äitiys, halu tehdä hyvää ja samantapaiset elämänarvot. Kun yhteisö ympärillä on myötätuntoinen ja rohkaiseva, siitä saa rohkeutta olla ja toimia omana itsenään. Tukiäitien yhteisöstä nouseva tuki pyrkii aina auttamaan arjen aallokoissa ja siellä solmitaan myös hyviä ystävyyksiä. Kun tulee nähdyksi, se antaa voimaa tukea muita.
Anna Groundstroem
Kirjoittaja on työskennellyt Imetyksen tuen vertaistukikoordinaattorina vuodesta 2012. Ennen sitä hän on toiminut yhdistyksen vapaaehtoisena tukiäitinä.
Kuva: Elina Kokko
Minua kiinnostaisi toimia tukiäitinä. ❤️