Imetystuen ajatus on tarjota tukea äidiltä äidille, kulkea rinnalla kunkin äidin
toivoman matkan verran. Tänään tuen toteutusta kuvaa useammin
monikkomuoto: tukea äideiltä äidille.
Pitempiä henkilökohtaisia tukisuhteita muodostuu edelleen paikallisissa
imetystukitapaamisissa. Imetyksen tuen vetämiä aktiivisia imetystukiryhmiä
onkin nyt selvästi useammalla paikkakunnalla kuin tullessani imetystuen siipien
suojaan esikoiseni synnyttyä vuonna 2002.
Tyypillisemmin tukikeskustelu käydään nykyään kuitenkin digitaalisesti:
Facebook-ryhmässä, chatissa tai henkilökohtaisella sähköpostilla. Niissä kysyjä
tavoittaa eri kerroilla kirjon muita äitejä ja tukiäitejä. Vertaistuen muodot ja
kanavat ovat pysytelleet hyvin digiloikan vauhdissa, ensimmäisestä 1990-luvulla
perustetusta sähköpostilistasta lähtien. Kun Imetyksen tuki perusti Facebookiin
suljetun ryhmän, alkoi mullistus tukea hakevien äitien sekä tukiäitien määrässä,
arjen imetyskeskusteluissa ja laktivismissakin. Ryhmän jäsenmäärä on jo
ylittänyt 30 000, mikä vastaa yli puolta Suomessa vuosittain syntyvistä
vauvoista.
Tukiäidin vertaistyön näkökulmasta mullistus on ollut samaa luokkaa. Kun
aiemmin yhtä Imetystukilistan vastausta luki muutama kymmenen tai sata
ihmistä, nyt tukiäidin kirjoitus on kuin yhdistyksen julkilausuma kymmenille
tuhansille ihmisille. Joskus viestejä jaettiin kymmeniä viikossa, nyt niitä lentää
Suomen päästä päähän kymmeniä tunnissa, vuoden jokaisena päivänä.
Imetystuen tekemä rinnalla seisominen on digikanavissa muuntunut
käytännössä julkiseksi tueksi 24/7. Hyvä kohtaaminen tukitapaamisessa ja
näppäimistön välityksellä kysyy tukiäidiltä erilaisia taitoja ja lähestymistapoja.
Myös verkossa voi välittää lämpöä ja kuuntelemista.
Some on mitä mainioin keino jakaa tietoa ja vinkkejä sekä mahdollistaa
valtakunnallinen keskustelu laajalle joukolle äitejä, perheitä, mediaa ja
terveydenhuollon ammattilaisia. Samalla se asettaa tukiäidille painavaa
vastuuta: jokainen lause on muotoiltava mahdollisimman monelle
ymmärrettäväksi, luotettavaksi ja turvalliseksi.
Vauhdissa tällaiseen kelkkaan hyppääminen kysyy uudelta tukiäidiltä rohkeutta
ja tukiäitiluottamusta. Me tukiäidit tuemme ja mentoroimme toisiamme, mutta
näppäimistön ääressä kukin on omillaan. Digituen antamiseen kasvaa
harjoittelemalla, ja tärkeää onkin, että kysyjät ja vastaajat hyväksyvät
epätäydellisyyttä niin itsessään kuin toisissaan. Vertaisuus huomioi äitien ja
tukiäitien hyvinvoinnin, rajoitteet ja omat tavoitteet.
Laura Lounasheimo
Kirjoittaja on toiminut Imetyksen tuki ry:n imetystukiäitinä vuodesta 2007.
Vastaa