Suuri kiitos presidentti Tarja Haloselle, adjutantti Jukka Jokiselle ja erityisavustaja Pirjo Väänäselle. Yhdistyksemme tukiäidit Marika Koskilahti-Viita ja Laura Rönkkö tapasivat presidentin Vaasassa Åbo Akademin paneelikeskustelun Se människan – i dagens Finland jälkeen.
Presidentti sai paikalliskielellä kirjoitetun kirjeen, rintanappimme ja kaksi vauvansukkaa. Laura ja Marika pääsivät vaihtamaan muutaman sanasen presidentin kanssa imetyksestä ja yhdistyksestämme. Presidentti Tarja Halonen lupasi perehtyä kirjeeseen ja luki sitä jo hiukan keskustelun aikana.
* * *
Hyvä Maan Äitee,
me oomma pistäny pystyhyn yhyristyksen 12 vuatta sitten. Me olhan tehty töitä kökäs ja vähä herrojen rahoollaki, nyt on muutaman vuaren RAY ja Tekry meitä avittanu. Me olhan saatu palijo aikahan ja me haluttaas teherä töitä perheiren ja kansanterveyren hyväksi tästä etehenpäinki.
Joka vuasi meihin ottaa yhteyttä reiru kymmenesosa syntynehien tenavien äiteestä ja isiistä. Ne tarttoo jonkun joka kuunteloo niitä pitempähän kun neuvoloos on aikaa. Meirän tukipuhelut kestää keskimäärin kakskymmentä minuuttia.
Meillon Pohojammaalla tapana sanoa, että hyvää koitethan teherä, mutta priimaa tuloo. Niin me ajatelhan yhyristykseski. Ei se piisaa, jos meirän tukiäireet vaan kuunteloo ilta toisensa perähän justihin äiteeksi tullehien hualia. Jokku niistä vaan parkuu pari tuntia. Meirän tavoote on saara niiren äitien syrämeltä eres muutama kivi pois, niin jotta kun ne laskoo puhelimen alas, olis kevyee olo.
Ei me jaksa eikä meirän oo reilua teherä näin isoota urakkaa pelekällä kökällä. Me tarvithan muutama palakollinen juoksutettava, joille voirahan soittaa silloon, kun se oma kippo vuataa yli. Kun ne äireet soittaa meille ja kysyy, palijoko niiren pitääs antaa kikkiä tenavalle, niin ne puhuu sen rakkahimpansa ainuasta syämisestä. Me tarvithan kurssitusta ja seminaaria, ettei tuu vahinkoja kellenkään. Vauvan pitää saara ruakaa, äireen tai isseen pitää saara puhua ja tukiäitin pitää saara oma tukensa kans jostaki.
Nyt ne herran ketkut on sitä miältä, notta meirän yhyristys on liian piäni. Ne meinaa, notta joku muu teköö tämän homman. Ei ne tiärä, kuka sen teköö, mutta kun me koitethan sanoa, että tämei oo muita kiinnostanu, niin ei ne kuuntele.
Ne ajatteloo, jotta se on yks ja sama, kuinka joku kersa ruakansa saa ja kuinka joku äitee vänäjää, kun siltei onnistu se mitä siltä kumminkin orotethan ihan STM:n suasituksia myäten.
Herran ketkut pistää rahansa säätiööhin ja koittaa peitellä huanoja tapojansa. Me tarvittaas ny marras-joulukuus tukijoota, jotta RAY:n tai talousarvioalootteiren kautta saataas jatkoaikaa. Meillä ne rahat menöö totehen. Mei tarvita kallihia mainoksia, meille soitetahan muutenki. Rahat menöö joka euro asiahan eikä sen viärehen.
Me haluttaas tukia jokaasta isää ja äiteetä tykkäämähän tenavastansa niin palijo, että siitä tulis sylis pitämällä rohkia ja rehellinen ihiminen. Ku sanothan, että mailmaa muutethan yks tenava kerrallansa. Me haluttaas siinä auttaa.
Kunnioottavin terveesin
Pohojammaan ja muun maan imetystukiäiteet
Aivan mahtavaa!!
Kiitos Pohojammaan tukiäiteet ja se vähän keskisuomalaistunut taustavoima
Kiitos! Näin Pohjannmaan portilla Keski-Suomen puolella varttuneen ja sittemmin savolaistuneen tukiäidin oli vähän hidas lukea kirjettä, mutta asiaa se oli
Huimaa!
Kovettua asiaa, emännät! Kylloli mukava lukia. Oikiahan paikkaan olitta ittenne saanehet.