Meiltä on kysytty, mitä rahoittajat sanovat lakon agitoinnista osana nykyisiä projekteja.
Vastaan nyt, että jokaisessa rahoittajien järjestämässä koulutuksessa painotetaan jatkuvuutta: hyvän projektin tulokset ja tuotokset jatkavat elämäänsä projektin jälkeenkin. Niitä käytetään, ne muuttuvat osaksi yhdistyksen perustehtävää.
Sama tavoite rahikaisella!
Puhelin soi. Tukiäiti kysyi, mitä neuvoisi äidille tilanteessa, jossa neuvola on jo tunnistanut ongelman, mutta ei tee sille mitään (kireä kielijänne). Mitäpä siihen muuta kuin tukea tukiäidille, että tämä voisi tukea äitiä vaatimaan lapselleen asiallista hoitoa. – Kielijännettä hoidetaan kirjavasti; usein sanotaan, että se katkaistaan, jos kireys häiritsee puhetta. Entä puheen esiasteet? Entä suun motoriikka, mm. sellainen pikkuseikka kuin syöminen?
Tukiäiti kertoi myös iloisia uutisia. Kuukausia sitten hän tapasi äidin, jonka nännit olivat aivan rikki ja ruvella. Imetys tuntui tärkeältä mutta mahdottomalta. Kun imuotetta saatiin syvemmäksi, imetys ei enää sattunut ja vauriot pääsivät paranemaan. Tänään äiti tuli vauvan kanssa tapaamaan tätä tukiäitiä kertoakseen, että imetys jatkuu yhä. Siinä oli puolin ja toisin hiljennytty herkkään hetkeen.
Jutustelimme siinä enemmänkin ja tukiäiti kertoi, että hän oli ollut alkuviikkoina hyvin tiiviisti yhteydessä äitiin ja isään. Perhe oli jo jakanut huoliaan muustakin vauvanhoidosta kuin imetyksestä. Kysyin, millainen neuvolakontakti perheellä oli. Niinpä. Perhe on englanninkielinen, joten valmennusta ei oltu osattu antaa yhtään, vaan kaikki vasta-alkajien kysymykset jäivät tälle tukiäidille. Onneksi sattuu olemaan tulkki imetystukiäitinä sillä seudulla päin.
Ilman jatkorahoituksia minä juon kolmen vartin välein kitkerää kahvia opettajanhuoneessa ja opetan siinä välissä oppilaille, että olkaa subjekteja, tehkää, ottakaa verbi haltuun ja toimikaa.
Opettaisin vaikuttamisen ja argumentoinnin kursseilla, että tässä yhteiskunnassa valtaa on kansalaisjärjestöillä. Järjestöt tiedottavat, valistavat ja aktivoivat ihmisiä. Niissä tarvitaan vitoskurssin argumentointitaitoa vielä enemmän kuin siihen, että äiti ostaisi taas uudet farkut. Sillä kurssilla kasvattaisin tulevaisuuden vaikuttajia käyttämään sanoja, rakentamaan parempaa maailmaa.
Kirjallisuuden kurssilla lukisin ääneen Punaisen viivan.
Tiedota, herätä keskustelua, laadi vastaajaviesti, tiedota sisään ja tiedota ulos, tee pieniä tekoja ja suuria valintoja.
Nyt on yltäkylläisesti töitä.
Lakkoviikon aikana viemme eduskuntaan terveisiä yhdistykseltämme. Siksi posti kuljettaa tänään paljon pieniä pehmeitä paketteja kohti Malminkatua.
***
Postista tulikin mieleeni: tiedottaja Kirsi haki Helsingissä postikonttorista pakettia. Ennen kuin hän sai sen mukaansa, postin asiakaspalvelija oli kertonut hänelle parinkymmenen vuoden takaisen imetystarinan. Se oli ollut sydämellä.
Imetystä pidetään yksityisenä ja intiiminä asiana. Sitä se onkin, kunnes joku antaa syyn puhua, tai kuten postissa, kuuntelee rauhallisesti sen mitä kerrotaan.
“Jos voisivat siinä projektissa tehdä yhteistyötä MLL:n kanssa!”
Puheenjohtaja Karla Loppi on saanut tällaisia terveisiä. Terveiset osuivat hauskasti aivan ytimeen.
Haimme RAY:ltä projektia Imetys näkyväksi, joka rakentuu THL:n ohjelman vahtikoirana toimimiselle myös paikallistasolla. Äidit ja vauvaperheet tehdään tietoisiksi hyvän imetysohjauksen tuntomerkeistä. Samalla yhteistyössä paikallisen neuvolan kanssa edistetään esimerkiksi kunnan imetyskoulutustilannetta.
Äitien ja perheiden tasolla tuo projekti nimenomaan rakentaa imetystuen paikallistoiminnan verkostoitumista eli käytännössä imetystukea tehdään yhteistyössä MLL:n ja seurakuntien perhekerhojen kanssa. Imetystuki menee sinne, missä äitejäkin liikkuu – toki ennakkotiedottaen, pyytämättä ei tyrkytetä.
RAY:lta haetaan myös kohdennettua toiminta-avustusta Imetystukipuhelimelle ja toiminta-avustusta koko yhdistykselle.
***
On hienoa, miten palautetta nyt tulee sähköpostilla ja facebookin kautta. Me tarvitaan sitä! Epävarmuus aiheuttaa taisteluväsymystä. Palaute on sen parasta vastalääkettä.
Tammi-toukokuun aikana meihin on ollut yhteydessä kuusi sellaista äitiä, joiden lapsi näkee nälkää. Tällaisen vauvan kasvu ei ole riittävää, vauva on alle syntymäpainonsa yli kaksiviikkoisena. Näille vauvoille yhdistyksemme kätilöt eivät työpaikallaan tekisi heidän kanssaan mitään ennen kuin lääkäri on sulkenut sairaudet pois.
Näissä tapauksissa neuvola on antanut ajan 7-10 päivän päähän. Äiti ei ole saanut riittävää imetys- ja korvikeruokintaohjausta. Hän vain toivoo, että jospa se maito sieltä vielä nousisi.
Vertaistukija on ensimmäinen kolaripaikalla: tehtäväksi jää vakuuttaa äiti lisämaidon tarpeellisuudesta ja palaamaan takaisin neuvolaan korvikeruokintaohjauksen saamiseksi. Tämä ei ole enää vertaistukea vaan kriisityötä.
RAYh!
Kriisityötä RAY ei halua meidän tekevän. Mekään emme halua sitä tehdä. Koulutuksista olemme vähentäneet erityistilanteiden tietoutta vuosi vuodelta, mutta vauvojen vuoksi jokainen tukiäitimme osaa sanoa riittävän maidon määrän tuntomerkit, vaikka yöllä herätettäisiin. (Täytyykin katsoa listasta, kenelle soitan ensi yönä. 
)
Neuvoloissa imetyskoulutusta on vain joka kolmannella terveydenhoitajalla. Kouluttamaton imetysohjaus voi olla automaattista korvikeneuvontaa tai tyhjää hyvänmaidontoivottelua ilman vaaratilanteiden tunnistamista.
THL:n Imetyksen edistämisohjelma lupaa imetyskoulutuksen jokaiselle vauvojen kanssa työskentelevälle terveydenhuollon ammattilaiselle. Jos kukaan ei vahdi ohjelman toteuttamista, kuinka käy?
Vahtikoiraksi tarvitaan kolmatta sektoria. Meillä on siihen valmiudet.
Imetyssuositukset velvoittavat kuntia tekemään suositukset mahdolliseksi, eivät yksittäisiä äitejä.* Elämä voi yllättää. Suosituksista ei pidä ottaa paineita. Jos toiveet ja tavoitteet eivät toteudu, niitä voi muuttaa, ja jos niiden menetys tuntuu pahalta, niitä voi surra niin kuin muitakin menetyksiä. Jälkipuinti saattaa helpottaa: mikä meni pieleen, mitä esteitä toiveille oli. Surun takaa tulee esiin ilo, ilo lapsesta ja uudesta elämänvaiheesta.
Jokaisen äidin pitää saada määritellä itse, paljonko vaivaa näkee imetyksen eteen. Vaivan jälkeen imetys voi alkaa kulkea kuin juna, helposti ja melkein itsekseen, mutta vaiva voi olla kohtuuton tai tilanne niin erityinen, että sitkeyttä tarvitaan pitkään. Ei kannata sanoa, että lopeta nyt heti. Ei kannata sanoa, että jaksa nyt vain vielä jatkaa. Kannattaa kysyä,
mitä olet ajatellut? Mitä toivoisit? Miten voit? Kertoisitko vähän, miten teillä menee?
___
* Kuinka moni syyllistyy siitä, että kotona ei ole syöty kalaa kahdesti viikossa, vaan jopa kolmesti tai ei kertaakaan?
Imetys on asia, josta jokaisen naisen täytyy saada päättää itse. Jos äiti ei halua aloittaa imetystä, hänen tulee saada valintaansa tukea. Jos äiti aloittaa imetyksen ja jatkaa sitä kotona, hänellä on oikeus saada asiantuntevaa ja ajantasaista, yksilöllistä imetysohjausta sekä synnytyssairaalassa että neuvolassa. Imetyksen vertaistukea äiti voi saada netin, puhelimen tai imetystukiryhmän avulla. Imetystukea ei pidä kenellekään tuputtaa, vaan se on ensikontaktista asti äitilähtöistä. Myös isät voivat soittaa Imetystukipuhelimeen.
Imetyspulmien kaksi tavallisinta tuntomerkkiä ovat kohtuuton huoli tai imetyskipu, tai molemmat. Ei pidä sinnitellä liikaa, vaan kannattaa hakea kartanlukijaa kaveriksi. Usein selkeä ja realistinen toimintasuunnitelma muuttavat tilannetta hiukan valoisammaksi jo aivan muutamassa päivässä. Sen, sisältyykö suunnitelmaan enemmän vai vähemmän äidinmaitoa, päättää jokainen äiti itse.
Imetys on terveysvalinta, jonka lähes jokainen nainen haluaa Suomessa tehdä. Yli 90 % naisista aloittaa imetyksen ja kotiutuu synnystyssairaalasta imettävänä (THL 2009).
Imetyssuositukset, -toiveet ja -tavoitteet eivät kuitenkaan toteudu Suomessa.
Suomen täysimetyssuositus on 6 kuukautta.
Vain 1 % (yksi prosentti) pääsee tähän Suomessa (THL 2009).
Keskimäärin täysimetys päättyy 1,4 kuukauden iässä, tavoitteen ja
toteutuman ero on keskimäärin 4,6 kuukautta (THL 2009).
Äidit toivovat itselleen keskimäärin 9 kuukauden imetystä (Hannula 2003).
Imetyksen kokonaiskesto (täysimetys + imetys muun ruoan ohella) Suomessa on 7 kuukautta (THL 2009), Suomen suositus on vuoden ikään tai pidempään.
- Nämä ovat tilastoja, joukkojen ja vaikuttajien kieltä. Nämä ovat järjestökieltä.
Miessakit on meitä kaksi vuotta vanhempi järjestö. Sen toiminta kohdistuu naisiin ehkäisemällä väkivaltaa. Väkivallan ehkäisemistä rahoitetaan myös muita reittejä: poliisi, terveyskeskukset, mielenterveyspalvelut jne. Alalla on paljon toimijoita. Miessakkien yhteystiedot-sivuilta löytyy 12 eri työntekijää.
Miessakit ovat saaneet avustuksia ainakin vuodesta 2000 alkaen, jo tuona vuonna 115 000 euroa (RAY:n avustustietokanta, aiempia tietoja ei ole saatavilla). Imetyksen tuki ry sai ensimmäisen avustuksensa vuonna 2005, 20 000 euroa. Miessakit saavat lisäksi avustuksia useilta kunnilta.
Meille on sanottu myös keväällä 08, että uusia toiminta-avustuksia ei voida myöntää. Raha-automaattiyhdistys myönsi kuluvaksi vuodeksi Miessakeille 160 000 toiminta-avustuksen ja lisäksi 165 000 euroa projektiavustuksia. He ovat saaneet mm. 90 000 euron Isyyden tueksi -projektin.
Vielä kolmas esimerkki: Jyvässeudun nuoret lesket ry on meitä vuoden nuorempi yhdistys. Hekin saivat kuluvaksi vuodeksi 100 000 euron toiminta-avustuksen ja lisäksi 35 000 euron projektiavustuksen. En tiedä, mikä on kohderyhmän suuruus, mutta toivon, että se on pienempi kuin noin 60 000 uutta perhettä vuosittain.
Miksi RAY sanoo yhtä yhdelle ja toimii toisin toiselle?
Selaat parastaikaa 307 Puhelua – Imetyksen tuki ry:n blogi blogiarkistoa: 08/2009.
