Aihe: Tukiketju

Puoli kuuta RAY-päivään

Keskiviikko, 02.12.2009

Syksyn kampanjan sadonkorjuuaika on juuri meneillään. Helsingissä Itun papereihin lyödään leimoja, niistä keskustellaan ja niiden arvoa tulevaisuudelle punnitaan. Vielä kukkivat pari mielipidekirjoitusta. Messujen keskusteluista ja työpäivien yllätyspuheluista kuulee, että sana on kiirinyt, tunnettuus on lisääntynyt ja yhdistyksen perusviestiä on mietitty.

Jännittävien päivien kunniaksi julkaisemme blogissa syksyn lakkoviikon ensimmäisen lakkopuheen, joka kertoo Imetystukipuhelimen tunnelmista.

Vauvaperheen iholla vereslihaan asti

Imetys on äidin ja lapsen välinen asia, joka halutaan vaieta kuoliaaksi ja haudata parilla lauseella: sehän sujuu luonnostaan ja jos ei suju niin anna pullosta.

Me emme puhu vain imetyksestä, me emme painosta imetykseen. Puheluissa käsitellään sitä lapsiperheen vauva-arkea, josta neuvolan 20 minuutin aikana ei ennätetä puhua. Me puhumme vierottamisesta, pulloruokinnasta, osittaisimetyksestä ja samalla hormonien kostuttamista lakanoista ja valvomisen sekoittamasta päästä, sukulaisista ja kavereiden antamista neuvoista, joita äiti ei haluaisi noudattaa

Me olemme vauvaperheen iholla vereslihaan asti, me tuemme äidin oikeutta valita, tehdä omat päätöksensä ilman anopin, apen, isän, mummon tai kumminkaiman painostusta.

Me olemme pääasiassa imetystukipuhelin, mutta samalla me otamme kopin äidistä ja autamme jaksamaan.

Meillä on aikaa kuunnella se ongelma, jota neuvolan tädille ei ennätä kertoa tai jonka kokee “ihan tyhmäksi”. Me olemme se hiekkalaatikko, jota kaikilla äideillä ei omassa pihassa ole.

Ja jotta me jaksamme, me tarvitsemme ammattitaitoista ohjausta, työntekijöitä, jotka voivat keskittyä tukemaan tekemäämme vapaaehtoistyötä. Ihmisiä jotka ovat ammattimaisia vertaistukijoita vertaistuen antajille.

Ei meistä kukaan jaksa kuivuvia kaksiviikkoisia, multiongelmaisia lakkoilijoita ja kummaa kakkaa pelkällä tiedolla että meitä tarvitaan, vaan kyllä me ansaitsemme oikeita työntekijöitä koordinoimaan koulutusta ja kertomaan julkisuuteen, mikä tilanne on.

Kirjeemme Lapsen oikeuksien päivänä

Perjantai, 20.11.2009

Arvoisa tasavallan presidentti Tarja Halonen,

kirjoitamme Teille maan poliittisena äitinä, koska tarvitsemme apua. Naiset, äidit ja vauvat tarvitsevat. Naisten itsemääräämisoikeus omiin rintoihinsa ei toteudu. Seksuaaliterveyden terveydenhuollossa on imetyksen mentävä aukko, vaikka myös YK:n Lasten oikeuksien sopimuksen 24. artikla velvoittaa Suomea ohjaamaan imetystä alkua pidemmälle.

Imetystä on ohjattu väestötasolla jo 170 vuotta Lönnrotin neljän tunnin imetysvälisuosituksesta alkaen, mutta yhä imetys voi olla yhtä vaikeaa kuin Lemminkäisen äidin työ Tuonelan joella. Mikä auttaa, jos rintaa kalvaa kipu tai huoli. Mistä löytyy se tieto, johon voi luottaa?

Odottavat äidit kertovat joka kuukausi Vauva-lehdessä, että he aikovat imettää mutta valmistautuvat jo pettymäänkin, jos ei imetys onnistukaan. Neuvolan varaan imetystä ei voi laskea, sillä vain joka kolmas terveydenhoitaja on saanut imetysohjaukseen ammatillisen peruskoulutuksen. THL on julkaissut taas yhden koko maan kattavan Imetyksen edistämisen toimintaohjelman, joka uhkaa jäädä paperiksi. Imetyksen tuki ry:n rahoitus on uhattuna, koska herrojen mielestä joku muu järjestö voisi hoitaa asian. Muita järjestöjä asia ei kuitenkaan ole kiinnostanut.

Miksi imetystä ei hoideta kuntoon?

Kaikki ovat yksimielisiä siitä, että imetys on hyvä asia. Tämän näennäisen imetysmyönteisyyden taakse jää monta muttaa, ohikatsomista ja kiusaantuneisuutta.

Imetys on rintoja. Imetys on naisen kehoa. Imetys on eritettä. Samalla imetys on kansanterveydelle suotuisa valinta, joka säästää miljoonia tukemalla lasten terveyttä ja ehkäisemällä naisten gynekologisia syöpiä. Ennen kaikkea imetys on valinta, jonka äidit haluavat tehdä. Yli 95 prosenttia aikoo imettää vauvaansa, ja synnytyssairaalastakin yli 90 prosenttia lähtee imettävänä. Sitten alkaa pudotuspeli ja epätoivon kyyneleet. Suomalainen imetys on haavoittunut. Suosituksen mukaisen täysimetyksen saavuttaa yksi ainoa prosentti äideistä.

Suomen sotien aikana äidit imettivät menetyksen pelko rinnassaan. Kolmikuiset vauvat hymyilivät, vaikka maailma ympärillä tuhoutui. Kun nämä vauvat kasvoivat itse äideiksi, heiltä imetys riistettiin mahdottomilla syöttöväli- ja lisäruokaohjeilla. Nykyisten äitien sukupolvi yrittää imettää näiden menneisyyksien perillisenä.

Ääni äideille tilastojen takana

THL:n uusi Imetyksen edistämisohjelma sivuuttaa äitien todellisuuden. Jälleen kerran imetysohjelma korostaa täysimetystä, vaikka suuri osa äideistä osittaisimettää, ja heistä puolestaan suuri osa osittaisimettää kiireisen tai asiantuntemattoman imetysohjauksen vuoksi. On myös ryhmä äitejä, jotka tarvitsisivat tilaa olla imettämättä. Kaikki eivät halua imettää, eikä heidän tarvitse. Imetys täytyy olla vapaasti valittavissa, jotta se todella olisi osa naisen itsemääräämisoikeutta.

Imetyksen tuki ry tavoittaa vuosittain kymmenesosan vauvaperheistä suorina tukikontakteina. Olemme vauvaperheiden iholla vereslihaan asti, joten tiedämme ne kivut, huolet ja asenteet, joiden vuoksi suomalainen imetys ei yllä suosituksiin asti.

Lasten oikeuksien sopimuksen 24. artiklan velvoite vanhempien ohjauksesta imetykseen toteutuu tuloksellisesti vasta sitten, kun terveydenhuollon imetysohjelmat osallistavat aidosti myös äidit, jotka jo nyt haluavat toimia artiklan mukaisesti. Vetoamme teihin, jotta äidit ja vauvat tulisivat nähdyiksi.

Kunnioittavin terveisin

Imetystukiäidit ja yhdistysaktiivit, jotka tänä vuonna
- kuuntelevat 1000 tarinaa Imetystukipuhelimessa ja toiset 1000 tarinaa omissa puhelimissaan
- kohtaavat 2700 äitiä Imetystukiryhmissä eri puolilla maata
- vastaavat Maitolaiturin ja Imetystukilistan kysymyksiin ja tukipyyntöihin 1300 kertaa
- eivät voi vastata 3700 puheluun resurssien puutteen vuoksi.

Imetysohjauksen palaute kahta ääripäätä

Sunnuntai, 20.09.2009

Imetyksen tuki ry on jo vuosia kerännyt palautetta imetysohjauksesta eli siitä jäljestä, mitä syntyy, kun koulutusta on neuvoloissa vain joka kolmannella terveydenhoitajilla, eikä synnytyssairaaloissa aina ole aikaa jokaista ohjata. Palautteelle on ollut leimallista se, että seiskat ja kasit puuttuvat. Imetysohjauksesta ei jää muistoksi vaihtoehtoa ‘ei osaa sanoa’. Jokainen Itun palautesivun löytänyt osaa sanoa, onko tyytyväinen vai ei.

Huono imetysohjaus saa nelosia ja vitosia, jotka kertovat huonosta laadusta ja kysymysten ohittamisesta, vanhentuneista tiedoista ja neuvoista, joita ei pyydettykään. Huono imetysohjaus tuntuu – ja se saa tuntua – jonkin perustavaa laatua olevan oikeuden rikkomiselta. Lapsen ainoaa ravintoa ei oteta todesta. Naisen äidiksi muuttumista ei tueta.

Itse asiassa huono imetysohjaus rikkoo Lapsen oikeuksien sopimusta:

24. artikla

1. Sopimusvaltiot tunnustavat, että lapsella on oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta sekä sairauksien hoitamiseen ja kuntoutukseen tarkoitetuista palveluista.

2. Sopimusvaltiot pyrkivät varmistamaan, ettei yksikään lapsi joudu luopumaan oikeudestaan nauttia tällaisista terveyspalveluista. Sopimusvaltiot pyrkivät tämän oikeuden täysimääräiseen toteuttamiseen ja ryhtyvät asianmukaisiin toimiin erityisesti:

d) taatakseen asianmukaisen terveydenhoidon odottaville ja synnyttäneille äideille;
e) varmistaakseen, että yhteiskunnan kaikki kerrokset, erityisesti vanhemmat ja lapset, saavat tietoa ja opetusta ja että heitä tuetaan käyttämään saamiaan perustietoja lapsen terveydestä ja ravinnosta, rintaruokinnan eduista, ympäristöhygieniasta ja onnettomuuksien ehkäisystä;
f) kehittääkseen ehkäisevää terveydenhuoltoa, vanhempainohjausta sekä perhekasvatusta ja -palveluja.

Kokemustiedon verkosto

Torstai, 17.09.2009

Imetystiedon peruskurssilla istuu kymmenisen äitiä. Mukana on vauvoja ja taaperoita, jotka kasvavat isommiksi jokaisella kurssikerralla. Vaihdetaan vaippoja, imetetään, annetaan pullosta, aloitellaan kiinteitä tai syödään jo Ihan Itse. Kertoillaan, miten meidän Milla on nukkunut nyt kokonaisen yön tai kuinka Aapeli käy edelleen kuudesta kymmeneen kertaan rinnalla. Muistellaan rintalakot, hampaat ja naureskellaan niille niskakakoille, joiden jälkeen suihkuun mentiin koko perheen voimin.
Jossakin vaiheessa luokkaan leviää sisäinen aurinko tyytyväisten palleroitten kömmittyä päiväunille.

Näin sen pitäisi olla. Tässä joukossa äitiyttä ei mitata kokonaisilla öillä, ei imetyksen pituudella eikä lapsen ”helppoudella”. Jokaiselle tarinalle on tilaa, jokaista tarinaa arvostetaan, koska jokainen erilainen kertomus tuo tietoa. Välillä itketään ja sitten taas naurattaa kumminkaimalta saatu neuvo. Kerrotaan onnistumisista ja tilanteista, joissa olisi toivonut tehneensä toisin.

Miksi tämä ei toimi kaikkialla? Miksi äitiyttä pitää suoritta välillä sielu vereslihalla. Miksi ei neuvolassa uskalla sanoa, että juuri nyt, tällä hetkellä olisin valmis karkaamaan kotoa ja myymään jälkikasvuni huuto.netissä. Miksi me imetystukipuhelimessa olemme niitä, jotka kertovat: “Hei! Tuokin on normaalia. Mene hetkiseksi ulos hengittämään, laske sataan tai tuhanteen. Se että lapsi odottaa sen aikaa pinnasängyssään ei sinusta tee huonoa äitiä”. Missä vaiheessa äitiydestäkin tuli ura tavoitearvioineen. Lapset ovat erilaisia, äidit ovat erilaisia. Ei erilaisuus ole synonyymi paremmalle eikä huonommalle.

Me annamme tilaa ja tietoa olla omanlainen äiti. Kehotamme kokeilemaan hullujakin juttuja, sambaamaan rinnat heiluen, imettämään oudoissa asennoissa, koska joskus jollakin tämä on toiminut. Ei ehkä teillä mutta naapurilla sitten. Maailma on täynnä vaihtoehtoja, tarvitaan vain joku tiedottamaan niistä. Me olemme äitien tietotoimisto.

Vertaistuki vs. imetysohjaus

Tiistai, 15.09.2009

Ella, 5 vuotta, on sairastunut kaksi päivää sitten diabetekseen. Hän on päässyt tänään kotiin ja Ellan äiti soittaa Diabetesliiton vertaistukipuhelimeen: ”mitenkä, kun eivät sairaalasta osanneet neuvoa sitä insuliinin pistämistä ja kehottivat vain välttämään sokeripitoisia ruokia. Niin, miten me nyt tätä tautia oikein hoidamme?”

Raija, 47 vuotta, on neljä päivää sitten saanut tietää, että patti hänen rinnassaan on pahanlaatuinen kasvain. Hän soittaa Syöpäliiton vertaistukipuhelimeen: ”kun laittoivat sairaalasta kotiin. Eikö tällaisessa tilanteessa yleensä anneta sädehoitoa tai sytostaatteja…”

Milla, 28 vuotta, on synnyttänyt ensimmäisen lapsensa neljä päivää sitten. Hän soittaa Imetyksen tuen vertaistukipuhelimeen: ”mitenkä, kun imetys ei meillä oikein suju. Nännit ovat ihan verillä ja imetys sattuu. Voiko sille tehdä jotakin, kun sairaalasta sanoivat, että se on vain alkuarkuutta. Miten herättelen vauvaa, kun hän vain nukkuisi ja ei oikein jaksa syödäkään? Painokin on vielä laskussa.”

Absurdia? Kaksi ensimmäistä tarinaa ovat onneksi mielikuvituksen tuotosta ja mitä todennäköisimmin toteutumattomia kauhukuvia. Kolmas tarina on kuitenkin täyttä totta, tuttu jokaiselle imetystukipuhelimen päivystäjälle. Mitä yhteistä näillä tarinoilla on? Kaikissa niissä terveydenhuoltojärjestelmä on pettänyt ja pettämisen seurauksena potilaan henki ja terveys vaarantuivat.

Imetys täytyy opetella. Lähes kaikki äidit voivat imettää, jos he saavat hyvää ohjausta ja tukea imetykseensä. (WHO 2003.) Alle kaksi kuukautta imettäneistä äideistä yli kaksi kolmannesta sanoo imetyksen alkuongelmien olleen pääsyy lopettamiselle ja muita syitä olleen tiedon puute ja ammattilaisten tuen puute (Su ym. 2007). Nämä ovat kaikki asioita, jotka voidaan korjata hyvällä imetysohjauksella. WHO:n raportissa todetaankin, että lapsen asianmukainen ravitsemus edellyttää oikeaa tietoa ja tukea perheeltä, yhteisöltä ja terveydenhuollon ammattilaisilta. Väärä tieto lapsen ravitsemuksesta onkin paljon yleisempi huonon ravitsemuksen syy kuin varsinainen ruoan puute (WHO 2003.)

Imetysohjaus ei ole vertaistukitoimintaa. Imetysohjaus kuuluu ammattilaisille, vertaistuen rooli on vierellä kulkeminen ja kuuntelu, tavanomaisissa ongelmatilanteissa auttamista. Imetyksen tuen vertaistuki joutuu kuitenkin ottamaan kantaa myös tapauksiin, joissa äiti ei ole saanut asianmukaista imetysohjausta terveydenhuollosta. Pahimmillaan näissä tapauksissa äidin tai lapsen henki on vaarassa. Me otamme kopin äidistä ja lapsesta, kun he ovat pudonneet terveydenhuollon järjestelmien läpi. Tällä osa-alueella haluamme tehdä itsemme tarpeettomiksi. Imetyksen tukea tarvitaan vahtikoiraksi, jotta saadaan luotua kattava terveydenhuoltojärjestelmä, jossa äidit ja perheet saavat asianmukaista apua imetysongelmiinsa. Haluamme keskittyä vertaistukeen, vierellä kulkemiseen.

Riikka Ikonen

Lähteet:
Su, Chong, Chan, Fok, Ng & Rauff. 2007. Antenatal education and postnatal support strategies for improving rates of exclusive breastfeeding: randomized controlled trial. BMJ British medical journal 335(7620), 596-602.
WHO. 2003. Global strategy for infant and young child feeding. World Health Organisation. http://www.who.int/nutrition/publicationsgs_infant_feeding_text_eng.pdf.

Tukea yli rajojen

Tiistai, 15.09.2009

Lakkopalautetta:

Muistattehan myös yhden ison ryhmän, ulkosuomalaiset äidit. Asialliset nettisivut ovat meille suunnilleen ainoa tapa saada tietoa suomeksi ja suomalaisiin suosituksiin perustuen. Itse imetän toista lastani onnistuneesti ja ongelmitta, mutta olen kyllä sivuiltanne hakenut uskolleni vahvistusta. Esim. nykyisessä asuinmaassamme Puolassa imettäville äideille on hyvinkin tarkat suositukset siitä mitä saa ja mitä ei saa syödä. Kiellettyjen listalta löytyy mm. hiilihapotettu vesi ja sitrushedelmät. Myös viinirypäleitä kätilö kauhisteli ja paheksui kun pyysin miestäni niitä sairaalaan pikku naposteltavaksi tuomaan…

Ja toinen samaa teemaa:
Imetystukea tarvitaan kodeissa, mummoloissa, neuvoloissa, synnytysosastoilla, naistentautien klinikoilla, vauvojen teho-osastoilla, ulkomaan komennuksilla, puistoissa, marketeissa ja kaduilla yöllä, aamulla, päivällä ja illalla kesällä ja talvella. Imetystukea tarvitsevat esikoiset ja sitä seuraavat perheiden uudet lapset. Imetystukea tarvitsevat äidit, isät, mummot, papat, tädit ja sedät. Imetystukea tarvitsevat suomalaiset perheet.

Meidän perheen onni on, että meillä on ollut suomalainen ITU kynnyksettömine palveluineen.

Huoli imetyksen vertaistuen laadusta

Maanantai, 14.09.2009

Koulutukset ja vertaistuen organisointi ovat laadukkaan tuen perusta. Jos koulutettuja tukiäitejä on entistä vähemmän ja tukirakenteet muuttuvat hentoisiksi, imetystuen laatu ottaa pitkän askeleen takapakkia.

Olen seurannut nimettömistä nettikeskusteluista kirpeää ja oikeutettua kritiikkiä. Koska olen seurannut imetystuen kehittymistä kymmenisen vuotta, uskon tunnistavani, mistä on kysymys. Pettymykset liittyvät turvatietojen ja tukijan tunnetuen tai työnohjauksen puutteeseen.

Ei se tahto yksin riitä

On ollut aika, kun imetyksen on sanottu olevan tahdon asia. Jos tahtoo, aina onnistuu. “Aina” on tässä julkea miekka arkaan paikkaan. Hyvänmaidontoivottelu ja tahtomisella tsemppaaminen ei auta, jos puhelusta täytyisi tunnistaa liian niukka maidontuotanto tai vauvan heikko kyky siirtää maitoa vatsaansa. On siis tehty virhe. Monta vaaratilannetta on aiemminkin tunnistettu, mutta ei jokaista, ja sen tietää, että pettyneet soittajat eivät sanojaan säästele.

- Täytyy siis tietää turvarajat ja tunnistaa vaaratilanteet. Tarvitaan koulutusta, joka antaa vertaiselle riittävästi asiantuntijuutta tunnistaa omien tietojensa rajat.

Äiti päättää ihan itse

On ollut aika, kun on ollut vaikea hyväksyä tuen hakijalta toive lopettaa imetys. Tuki oli ihannelähtöistä, kun se nyt on äitilähtöistä. Omista ratkaisuista poikkeavien valintojen hyväksymiseen tarvitaan sitä vertaistuen organisaatiota, joka vahvistaa äitilähtöisyyttä koulutuksissa ja antaa paikan purkaa vertaistukijan tunteita luottamuksellisesti.

- Täytyy siis olla joku, joka kuuntelee höyryt, hämmästyksen ja turhautumisen tunteet, tukee tukijaa.

Projektien tulokset näkyvät laadussa

Minä väitän vahvasti, että nyt, tänä vuonna Imetystukipuhelimessa tunnistetaan vaarat ja annetaan tilaa imetyksen lopettamiselle eri ikävaiheissa. Tiedän sen koulutuksista ja seminaaripäiviltä, sähköpostilistoilta ja foorumeilta, tilaisuuksista keskustella. Ennen kaikkea tiedän ja voin todistaa laadun puhelinkirjauksista. Rahoitus mahdollistaa työntekijöiden lisäksi myös työvälineitä.

Kaikki puhelut kirjataan zef-arviointikoneen ohjelmaan. Niistä voi milloin tahansa ottaa reaaliaikaisen raportin. Lakkoviikon aikana raotan puhelujen maailmaa lakkosivujen puolella enemmänkin.

Lisämaitoa ei säästellä, jos paino ei ole noussut. Joskus äidille täytyy jopa vakuuttaa, että sinun on nyt välttämätöntä antaa vauvallesi korviketta. Varhaiseen vieroittamiseen liittyy yleensä niin monta kasautunutta imetysongelmaa, että puhelu keskittyy usein tilanteen jälkipuintiin enemmän kuin käytännön vieroittamiseen.

Yhdistyksessä on kolme vuotta kehitetty koulutusta uusiksi ja tukirakenteita juuri meidän järjestömme tukipuhelimelle. Kriisi on hyvä hetki katsoa taaksepäin ja todeta, että työtä on tehty mutta on tehty tuloksiakin.

Entä jos neuvoloissa olisi koulutus kohdillaan?

Lauantai, 05.09.2009

Entä jos neuvoloissa olisi imetyskoulutus kunnossa, tarvittaisiinko yhdistykselle rahoitusta juuri ollenkaan?

Kyllä tarvittaisiin. Tässä palataan aiemman postauksen teemaan eli siihen, miksi potilasjärjestöjä tarvitaan.

Miettikää, montako kertaa isällä ja äidillä on tilaisuus kuulla imetysvalmennusta ennen synnytystä, ja sitten myöhemmin, montako kertaa imetysohjausta on saatavissa. Kuinka pitkiä neuvolakäynnit ovat? Kuinka usein neuvolassa on puhelintunti ja kauanko sinne voi puhua huolistaan?

Vauvaa ja nuorta perhettä käyvät katsomassa mummot, kummit, sukulaiset, naapurit. Äidin ystävät ovat kuulolla ja luulenpa, että monella  on puhelin kuumana siinä esikoisen vauva-aikaan. Kun vauva kasvaa, arkeen tulee perhekerhoa, muskaria ja mitä nyt kukin harrastaa. Kaikkien näiden verkostojen imetysmyönteisyys tai -kielteisyys vaikuttavat imetykseen jopa enemmän kuin neuvolan yksittäiset käyntikerrat.

Vertaistukea tarvitaan vahvistamaan ja mahdollistamaan terveydenhuollon viestin toteutumista. Sen jälkeen, kun keinot imettää löytyvät oikeasta paikasta eli terveydenhuollosta, vertaistuki saa voimaannuttaa äitejä käyttämään niitä keinoja.

Valtio ohjaa Imetystukipuhelimeen

Lauantai, 05.09.2009

Valtio kertoo kirjallisesti kaikille synnyttäjille Imetystukipuhelimesta.

Äitiyspakkauksen valitsee 95 prosenttia ensisynnyttäjistä ja kaikkiaan noin 65 prosenttia kaikista synnyttäjistä.

Pakkauksessa koteihin jaetaan opas Imetys – yhteisen matkamme alku. Sen keskiaukeaman toinen sivu on omistettu lähdeluettelolle ja toinen kertoo Imetystukipuhelimen numeron, Imetystukilistan kotisivun osoitteen ja Imetyksen tuki ry:n kotisivut.

Stakesin oppaassa Meille tulee vauva järjestömme mainitaan tekstin imetysosuudessa (s. 67) ja lopuksi luvussa Järjestöjen palvelut (s. 94). Sivun 67 Imetyksen sujumiseen voi saada tukea ja apua neuvolan lisäksi esimerkiksi imetystukihenkilöiltä (Imetystukipuhelin 041-528 5582) ja internetistä (www.imetys.fi).

Palvelumme siis kelpaa, mutta se pitäisi tuottaa äidinmaidolla ja hyvällä tahdolla.

The world is watching and caring

Perjantai, 04.09.2009

New Jersey, Yhdysvaltain pohjoiselta itärannikolta, terveisiä Itulle:

You are doing very important work. Keep going, please. The world is watching and caring. We think Scandinavian countries are the best in caring for families. Are we wrong?

Just when I was about to give up on the hospital where I work…… the whole thing turned around, and though I have little to do now with the changes going on, it is happening and I am so thrilled.

All the best,
Opa

Opal Horvat, IBCLC, RLC
Bergenfield, NJ