Aihe: Yhdistys

Kahden vuoden rahoituspäätös

Torstai, 17.12.2009

Pyysin kysymyksiä joulukuun alussa, ja saamani piti. Kysyjät osuivat niin keskeisiin linjoihin, että tuntui vaikealta vastata ennen kuin tiedämme, mikä RAY:n avustuspäätös todella on.

Joulukuun ajan raportit ja muut paketoitavat tekstit ovat rapisuttaneet näppäimiä. Niin tuli 16. päivän ilta ja puheenjohtajalle päätös: 89 tuhatta. Kahdeksankymmentäyhdeksän on noin 50 tuhatta vähemmän kuin kuluneena vuonna.

Osoitteessa ray.fi pääsee vertailemaan, mitä on muille annettu.

Näitä kysymyksiä mietimme edelleen. Mietimme, mihin niistä on vastattava eniten. Imetystukipuhelimen toiminta turvataan. Uutta lienee tiedotuksen ja yhteiskunnallisen edunvalvonnan aktiivisuus. Uusia tukimuotoja tai kohderyhmäpainotuksia emme pysty luomaan, vaikka esimerkiksi imetykseen pettyneet tarvitsisivat vielä paljon helpottavia sanoja.

#
Lotta kirjoitti:
07/12/2009 17:26 (Muokkaa)

Jos rahoitusta tulee, niin mitkä ovat yhdistyksen ensi vuoden ja pidemmänkin ajan suuntaviivat? Onko tarkoitus ylläpitää nykyistä toimintaa ja imetystukipuhelinta vai onko suunnitteilla jotakin uutta? Näkyvyys mediassa ja muualla ei varmasti olisi pahitteeksi jatkossakaan, uudet näkyvät projektit varmaan turvaisivat tulevaisuuttakin.
#
Laura kirjoitti:
09/12/2009 1:25 (Muokkaa)

Miten yhdistys aikoo valvoa uutta imetysohjelmaa? Tarvitaanko valtion ohjelman valvontaan jokin ulkopuolinen kolmannen sektorin yhdistys, eikä valtio valvo omia toimintojaan ja tarkkaile että suositukset tulevat käytäntöön?

Valtio tarvitsee palautetta äideiltä. Sellaista on esimerkiksi jutustelu rokotusjonosta. Terveydenhoitaja kertoi yksivuotiaan äidille, että hän ei ole imetyskoulutusta käynyt, kun hän on jo imetysmyönteinen. Kaikki muut on koulutettu. Siitä neuvolasta ei tämän yksivuotiaan ensiviikkoina irronnut kuin hymistelyä, ei tältä myönteiseltä eikä muiltakaan. Imetystukipuhelin auttoi. THL:n imetysohjelma jää silmänlumeeksi, jos äidit eivät valvo sen toteutumista.

Tulkaa mukaan, Lotta, Laura ja muut rohkeat naiset! Linjat ja painotukset luodaan nyt, perusviestejä hiotaan ensi kevään aikana. Työ jatkuu.

Kysyvälle vastataan

Torstai, 03.12.2009

Nyt – ja muulloinkin toki! – on hyvä hetki kysyä ja olla utelias. Nyt joulukuussa toivomme kuitenkin kysymyksiä blogin linjan mukaan rahoituskriisistä ja yhdistyksen toiminnasta sekä imetyksen edistämisen politiikasta.

Jos kriisi päättyy onnellisesti, blogiin tulee lisää aiheita nimenomaan imetyksestä.

Kysykää siis! Vastaajina työntekijät ja puheenjohtaja, tarpeen mukaan muitakin. Teemme laajoista kysymyksistä uusia entryjä eli kaikkiin ei välttämättä vastata heti tässä tämän merkinnän kommenteissa.

Vihreiden naisten kannanotto Imetyksen tuen tueksi

Tiistai, 22.09.2009

Tänään julkistettiin Vihreiden naisten kannanotto imetyksen vertaistuen tueksi. Kiitos Eveliina Lindell ja Vihreät Naiset!

Tunnelmia Toiveikkaasta mielenosoituksesta

Tiistai, 22.09.2009
Varpaat ja sukat toiveikkaassa mielenosoituksessa

Varpaat ja sukat toiveikkaassa mielenosoituksessa

Päivä on ollut aktiivinen, intensiivinen, onnistunut, kokonaisvaltainen ja vaikuttava. Sillä on ollut merkitystä. Kannatti ryhtyä lakkokenraaliksi. Kannatti uskoa luoviin ja hulluihinkin ideoihin. 800 sukkaa Eduskuntatalon portailla näyttivät vielä hienommalta kuin osasin kuvitella. Ne yllättivät meidät, turistit ja päättäjät. Banderollejakin oli kaksi. Kuvia tulee blogiin jahka selvitämme, onko yhdistyksellä palvelintilaa niitä varten (pst. esimakuna tässä vierellä yksi otos päivän tunnelmista).

Meillä ei ehkä aina ole sitä palvelintilaa tai rahaa pistää joka rattaaseen eikä toimistokaan ole koolla pilattu, mutta meillä on me-henki. Se välittyi niistä sukista. Se välittyi portaille mukaan tulleista jäsenistä ja äideistä vauvoineen, ja voi että olen siitä ylpeä.

Olen puhkipoikki ja onnellinen.

Toiveikas mielenosoitus oli nimensä veroinen. Se ja Pienin askelin -installaatio herättivät huomiota, kiinnostusta. Puheita kuulemaan saapui edustajia kaikista eduskuntaryhmistä. Jokainen halusi käyttää vastauspuheenvuoron. Kuulin ja muutkin kuulivat puheissa aivan selväsanaisia lupauksia. Meille tuli tunne, että asiamme todella kuultiin.

Päivän aikana pelattiin myös peliä nimeltään bongaa poliitikko ja juokse kiinni. Annoin Lindenille rintamerkin nahkatakistani, ja Paula Lehtomäen nappasin heti jonkun kuvauksen jälkeen. Pekkarisellekin ehdin juuri ja juuri tuikata käyntikortin käteen. Vaasan Laura otti kiinni Juha Miedon :-)

Kansanedustajat tuntuivat todella ymmärtävän, mistä on kysymys. Pieni raha, iso tuotos; pieniä tekoja, suuria seurauksia. Nipistin itseäni, kun kuulin kysyttävän, että tekö sitten todella haluatte niitä projekteja. Ei teille kelpaisi raha suoraan valtion budjetista? Maarit siihen sitten rauhallisesti, että kyllä sekin meille käy.

Nämä tässä näin ensitunnelmina. Tiedotan vielä huomenna, ketkä kansanedustajat ottivat vastaan viemisemme. Nyt ei riitä voimat eikä keskittymiskyky nimilistan tarkistamiseen. Ai että olen meidän yhdistyksestä ylpeä!

Leena

Yhdistysvertailua: Epilepsialiitto

Tiistai, 22.09.2009

Epilepsialiiton kulut ja tuotot olivat viime vuonna jokunen sata tuhatta euroa alle kaksi miljoonaa. Tälle vuodelle liitto laskee tarvitsevansa 42 tuhatta yli kahden miljoonan. Päärahoittajia ovat RAY ja Opetusministeriö. RAY:n Ay-, Ak- ja C-avustukset kattoivat viime vuoden budjetista 67 prosenttia eli 1 782 000 jaettuna sadalla kertaa 67 – no, se on paljon se. Melkein miljoona ja kaksisataa tuhatta. Epilepsiaa sairastaa Suomessa 53 tuhatta ihmistä.

Epilepsia voi olla vaikeahoitoinen sairaus enkä epäile, etteikö sen kanssa elämiseen tarvitse tukea ja yhdistyksenkin taustatukea. - Terveisiä ja voimahalaus sinne eräälle lukijalle, joka tietää liian hyvin, miten vaikeaa on saada äidin epäilys otetuksi todesta.

Verrataan nyt kuitenkin tätä potilasjärjestöä Imetyksen tukeen. Vauvaperheitä on vuosittain melkein 60 000. Heistä yksi prosentti saavuttaa valtion asettamaan täysimetyssuosituksen.

Suomi tukee mielellään potilasjärjestöjä ja isojen kriisien jälkihoitajia. Ennalta ehkäisevä terveyskasvatus on hieno ilmaisu, mutta milloin korulauseet  alkavat muuttua todeksi? Imetyksen osalta tilanne on terveysjärjestökentällä siinä mielessä erityinen, että potilasjärjestöt sentään osaavat yleensä nimetä, mikä erikoislääkäri ja poliklinikka hoitaa jäsenten terveydenhuollon.

Kyllä mekin imetystuessa tiedämme, kuka tietää imetyksestä niin paljon kuin erikoisterveydenhuollossa pitäisi tietää. Kaikki Suomen viisi IBCLC-tutkinnon suorittanutta, nimittäin. Sitä emme tiedä, koska joka sairaanhoitopiirissä on oikeasti olemassa koulutettua imetysohjausta perus- ja erikoissairaanhoidossa.

Epilepsialiitto on juuri aloittanut RAY:n tuella ison asennekasvatuskampanjan. Hesarin koko sivun mainosta ja tv-tietoiskuja katsoo näin pienestä järjestöstä kauhun ja kateuden sekaisin tuntein. Meillä kun ei uskalleta juuri edes mainostaa vertaispalveluja, ettei kysyntä räjähdä aivan ulottumattomiin. Jo nyt kysyntä ylittää resurssit.

*

Kirjoitan muuten näitä vertailuja hiukan huolissani siitä, lietsovatko ne järjestökateutta. Sellaisesta ei kenellekään iloa ole. Järjestöt ovat sijoitus, jotka maksavat itsensä takaisin voimaantuneina ihmisinä. Kun ihminen tarttuu elämänsä ohjaksiin kriisistä tai sairaudesta huolimatta, hän saa hiukan enemmän seurannaiskriisien vastustuskykyä ja voimavaroja selvitä vaikeuksista. Sellainen on kustannustehokasta. Järjestökentällä on vielä tilaa uusillekin toimijoille. Ei maailma ole valmis vuonna 2009.

Ministeri Risikko puolellamme

Maanantai, 21.09.2009

Yhdistyksen tukiäidit tapasivat lauantaina 19.9. Seinäjoella peruspalveluministeri Paula Risikon. Tapaamisessa olivat mukana Laura Rönkkö, Marika Koskilahti-Viita ja Katri Pääkkö-Matilainen.

Risikko aikoo ottaa meidät esille yhtenä esimerkkinä pienistä järjestöistä keskustellessaan RAY:n Mika Pyykön ja ministeri Liisa Hyssälän kanssa RAY:n rahanjakoperusteiden uudistuksesta ja ensi vuoden rahanjaosta. Risikkoa itseään on häirinnyt Pyykön ja kumppaneiden pyrkimys uudistaa linjauksia niin, että entistä enemmän keskitetään laajan piiri- ja paikallisyhdistysverkoston jo rakentaneille suurille järjestöille. Hänen mielestään meille pienemmille, valtakunnallisille toimijoille pitää antaa tukea, jotta voimme paikallisverkostomme rakentaa.

* * *

Oma kommenttini (Leena): eikö olisikin jotenkin erityisen itsevaltias teko katkaista yhtäkkiä kehittyvien kansalaisjärjestöjen kasvu. Se kyseenalaistaa demokratian. Hiukan huonoa valoa on tuonut myös RAY:n vaalirahavana Vanhaselle jo vuonna 2005. Kas kummaa. Eikö RAY, jonka tiedotusosasto nyt ideoi valko- ja kirjopesuohjelmaa vuorotelleen, huomannut mitään niissä raporteissa, jotka säätiön täytyi toimittaa jo vuoden 2006 huhtikuun loppuun mennessä?

Kumpi on totta: kukaan ei lue paperikielisiä raportteja yksityiskohtaisesti – vai kukaan ei kiinnitä huomiota sisältöön, jos paperissa on tarpeeksi isoja nimiä?

Radio Pooki 7:30 tiistaiaamuna

Maanantai, 21.09.2009

Aamulla varhain ja sittemmin netissä on kuultavissa juttu Imetyksen tuki ry:n lakosta ja mielenosoituksesta sekä yhdistyksestä ylipäänsä.

Vertaistuki vs. imetysohjaus

Tiistai, 15.09.2009

Ella, 5 vuotta, on sairastunut kaksi päivää sitten diabetekseen. Hän on päässyt tänään kotiin ja Ellan äiti soittaa Diabetesliiton vertaistukipuhelimeen: ”mitenkä, kun eivät sairaalasta osanneet neuvoa sitä insuliinin pistämistä ja kehottivat vain välttämään sokeripitoisia ruokia. Niin, miten me nyt tätä tautia oikein hoidamme?”

Raija, 47 vuotta, on neljä päivää sitten saanut tietää, että patti hänen rinnassaan on pahanlaatuinen kasvain. Hän soittaa Syöpäliiton vertaistukipuhelimeen: ”kun laittoivat sairaalasta kotiin. Eikö tällaisessa tilanteessa yleensä anneta sädehoitoa tai sytostaatteja…”

Milla, 28 vuotta, on synnyttänyt ensimmäisen lapsensa neljä päivää sitten. Hän soittaa Imetyksen tuen vertaistukipuhelimeen: ”mitenkä, kun imetys ei meillä oikein suju. Nännit ovat ihan verillä ja imetys sattuu. Voiko sille tehdä jotakin, kun sairaalasta sanoivat, että se on vain alkuarkuutta. Miten herättelen vauvaa, kun hän vain nukkuisi ja ei oikein jaksa syödäkään? Painokin on vielä laskussa.”

Absurdia? Kaksi ensimmäistä tarinaa ovat onneksi mielikuvituksen tuotosta ja mitä todennäköisimmin toteutumattomia kauhukuvia. Kolmas tarina on kuitenkin täyttä totta, tuttu jokaiselle imetystukipuhelimen päivystäjälle. Mitä yhteistä näillä tarinoilla on? Kaikissa niissä terveydenhuoltojärjestelmä on pettänyt ja pettämisen seurauksena potilaan henki ja terveys vaarantuivat.

Imetys täytyy opetella. Lähes kaikki äidit voivat imettää, jos he saavat hyvää ohjausta ja tukea imetykseensä. (WHO 2003.) Alle kaksi kuukautta imettäneistä äideistä yli kaksi kolmannesta sanoo imetyksen alkuongelmien olleen pääsyy lopettamiselle ja muita syitä olleen tiedon puute ja ammattilaisten tuen puute (Su ym. 2007). Nämä ovat kaikki asioita, jotka voidaan korjata hyvällä imetysohjauksella. WHO:n raportissa todetaankin, että lapsen asianmukainen ravitsemus edellyttää oikeaa tietoa ja tukea perheeltä, yhteisöltä ja terveydenhuollon ammattilaisilta. Väärä tieto lapsen ravitsemuksesta onkin paljon yleisempi huonon ravitsemuksen syy kuin varsinainen ruoan puute (WHO 2003.)

Imetysohjaus ei ole vertaistukitoimintaa. Imetysohjaus kuuluu ammattilaisille, vertaistuen rooli on vierellä kulkeminen ja kuuntelu, tavanomaisissa ongelmatilanteissa auttamista. Imetyksen tuen vertaistuki joutuu kuitenkin ottamaan kantaa myös tapauksiin, joissa äiti ei ole saanut asianmukaista imetysohjausta terveydenhuollosta. Pahimmillaan näissä tapauksissa äidin tai lapsen henki on vaarassa. Me otamme kopin äidistä ja lapsesta, kun he ovat pudonneet terveydenhuollon järjestelmien läpi. Tällä osa-alueella haluamme tehdä itsemme tarpeettomiksi. Imetyksen tukea tarvitaan vahtikoiraksi, jotta saadaan luotua kattava terveydenhuoltojärjestelmä, jossa äidit ja perheet saavat asianmukaista apua imetysongelmiinsa. Haluamme keskittyä vertaistukeen, vierellä kulkemiseen.

Riikka Ikonen

Lähteet:
Su, Chong, Chan, Fok, Ng & Rauff. 2007. Antenatal education and postnatal support strategies for improving rates of exclusive breastfeeding: randomized controlled trial. BMJ British medical journal 335(7620), 596-602.
WHO. 2003. Global strategy for infant and young child feeding. World Health Organisation. http://www.who.int/nutrition/publicationsgs_infant_feeding_text_eng.pdf.

Huoli imetyksen vertaistuen laadusta

Maanantai, 14.09.2009

Koulutukset ja vertaistuen organisointi ovat laadukkaan tuen perusta. Jos koulutettuja tukiäitejä on entistä vähemmän ja tukirakenteet muuttuvat hentoisiksi, imetystuen laatu ottaa pitkän askeleen takapakkia.

Olen seurannut nimettömistä nettikeskusteluista kirpeää ja oikeutettua kritiikkiä. Koska olen seurannut imetystuen kehittymistä kymmenisen vuotta, uskon tunnistavani, mistä on kysymys. Pettymykset liittyvät turvatietojen ja tukijan tunnetuen tai työnohjauksen puutteeseen.

Ei se tahto yksin riitä

On ollut aika, kun imetyksen on sanottu olevan tahdon asia. Jos tahtoo, aina onnistuu. “Aina” on tässä julkea miekka arkaan paikkaan. Hyvänmaidontoivottelu ja tahtomisella tsemppaaminen ei auta, jos puhelusta täytyisi tunnistaa liian niukka maidontuotanto tai vauvan heikko kyky siirtää maitoa vatsaansa. On siis tehty virhe. Monta vaaratilannetta on aiemminkin tunnistettu, mutta ei jokaista, ja sen tietää, että pettyneet soittajat eivät sanojaan säästele.

- Täytyy siis tietää turvarajat ja tunnistaa vaaratilanteet. Tarvitaan koulutusta, joka antaa vertaiselle riittävästi asiantuntijuutta tunnistaa omien tietojensa rajat.

Äiti päättää ihan itse

On ollut aika, kun on ollut vaikea hyväksyä tuen hakijalta toive lopettaa imetys. Tuki oli ihannelähtöistä, kun se nyt on äitilähtöistä. Omista ratkaisuista poikkeavien valintojen hyväksymiseen tarvitaan sitä vertaistuen organisaatiota, joka vahvistaa äitilähtöisyyttä koulutuksissa ja antaa paikan purkaa vertaistukijan tunteita luottamuksellisesti.

- Täytyy siis olla joku, joka kuuntelee höyryt, hämmästyksen ja turhautumisen tunteet, tukee tukijaa.

Projektien tulokset näkyvät laadussa

Minä väitän vahvasti, että nyt, tänä vuonna Imetystukipuhelimessa tunnistetaan vaarat ja annetaan tilaa imetyksen lopettamiselle eri ikävaiheissa. Tiedän sen koulutuksista ja seminaaripäiviltä, sähköpostilistoilta ja foorumeilta, tilaisuuksista keskustella. Ennen kaikkea tiedän ja voin todistaa laadun puhelinkirjauksista. Rahoitus mahdollistaa työntekijöiden lisäksi myös työvälineitä.

Kaikki puhelut kirjataan zef-arviointikoneen ohjelmaan. Niistä voi milloin tahansa ottaa reaaliaikaisen raportin. Lakkoviikon aikana raotan puhelujen maailmaa lakkosivujen puolella enemmänkin.

Lisämaitoa ei säästellä, jos paino ei ole noussut. Joskus äidille täytyy jopa vakuuttaa, että sinun on nyt välttämätöntä antaa vauvallesi korviketta. Varhaiseen vieroittamiseen liittyy yleensä niin monta kasautunutta imetysongelmaa, että puhelu keskittyy usein tilanteen jälkipuintiin enemmän kuin käytännön vieroittamiseen.

Yhdistyksessä on kolme vuotta kehitetty koulutusta uusiksi ja tukirakenteita juuri meidän järjestömme tukipuhelimelle. Kriisi on hyvä hetki katsoa taaksepäin ja todeta, että työtä on tehty mutta on tehty tuloksiakin.

Itun cv pulloruokinnasta

Tiistai, 08.09.2009

Listaan uusimmasta vanhempiin niitä tapauksia, joissa yhdistyksen aktiivit ovat edistäneet pulloruokittujen vauvojen ja heidän perheidensä asemaa.

Miten imetysjärjestö voi tietää jotain pulloruokinnasta? Kun äidinmaito korvataan osin tai kokonaan jollakin, on tiedettävä myös korvikkeesta.  Rintaa imevän vauvan ja pulloa imevän vauvan käyttäytymisessä ei ole valtavan paljon eroja. Molemmat ovat imeväisiä.  Molempien kanssa syöminen on myös sydämen vuorovaikutusta. Molemmille oma äiti on rakas, eikä heillä ole aavistustakaan, miten suuria tunnemyrskyjä ravinnon ympärille voi nousta.

**

Minä (Leena Pikkumäki) ja Jaana Reinikka osallistuimme työryhmään, joka julkaisi Väestöliiton kautta Pullonpyörittäjien oppaan. Jos oppaan lähdeluetteloa katsoo tarkkaan, huomaa, että lähteinä on paljon imetyskirjallisuutta. Suomeksi oli saatavilla vain hyvin vähän aineistoa pulloruokinnasta, joten tietoa etsittiin imetyskirjojen osittaisimetys- ja pulloruokintaosioista. Tämä nyt ilmestynyt opas on ensimmäinen ei-kaupallinen opas. Oppaan toimittaneelle Riikka Riihoselle iso kiitos työryhmän jämptistä organisoinnista!

Oppaan teksti on koko työryhmän nimissä, mutta sen sisältö ja tarpeet ovat paljon velkaa myös Korvikemutsit-foorumille. Sen aktiivit keräsivät käytännön kysymyksiä ja jakoivat kokemuksia tiedon etsimisestä – ja kyynelistä. Projektityöntekijä keskusteli aktiivien kanssa ns. suljetussa kansiossa osana Tekry-rahoitteista koulutusuudistusta ja imetysvalmennusmateriaalia. Uusissa koulutuksissa painotetaan peruskurssista lähtien pulloruokinnan syiden ja toteutuksen monimuotoisuutta. Ei pidä olettaa tai arvailla, vaan kuunnella.

Tämän Korvikemutsit opettivat: Imetystuki tukee pulloruokintaa, jos ja toivottavasti yhä useammin myös kun se auttaa imetyspettymyksen yli. Kipeä imetys voi jäädä äidin ja vauvan väliin. Voi tulla arka olo, että voinko ottaa vauvaa syliin ja muistuttaa näistä rinnoista, joista maitoa ei tullut. Voi ottaa. Saa ottaa. Saa surra, ja saa päästä yli. Saa keskustella ja pohtia ja hyväksyä, sitten aikanaan, että tämä meni nyt näin. Korvikemutsien (nimityksessä on itseironiaa) yksi tunnuslause onkin: maidolle on korvike, äidille ei.

Imetystukipuhelimessa on iät ja ajat tuettu osittaisimetystä ja eri-ikäisten vauvojen imetyksen lopettamista. On varmasti niinkin, että alkuvuosina tukiäitien oli vaikeampi antaa tilaa myös imetyksen lopettamiselle. Nyt Kuumalinja-projektin työnohjaus ja tuki päivystäjille ovat vahvistaneet äitilähtöistä tukea. Äidin täytyy itse sanoa, mikä on hänen toiveensa. Ihannelähtöisyyden (suositukset) saa hoitaa valtio.

***

ns. Korvikekoodiaktivismi on toinen pulloruokinnan toimintalinja.

Yhdistyksen Ibfan-toimintaryhmän aktiivisuuden ansiosta Elintarvikevirasto julkaisi selkeät myyntiohjeet (sivulta pdf) äidinmaidonkorvikkeille. Korvikekoodi suojelee imetystä, mutta se suojelee myös korvikkeiden laatua. Tarve laskea hintaa alas voi vaikuttaa suoraan myös korvikkeen raaka-aineiden laatuun. Vauvojen ainoa ravinto täytyy olla testattua ja tasalaatuista.

Yhdistys toi äitien saataville tiedon Enterokokki Sakazakiista. Se voi säilyä hengissä kuivatuissa tuotteissa, ja lisääntyä, jos valmis neste on liian pitkään käytössä. Vauvalle saastunut maito voi olla hengenvaarallinen. Samaan aikaan, kun jenkeistä kerrottiin sakazakii-kuolemista, synnytysosastoilla tehtiin annoksia koko päiväksi kerrallaan. Painostuksen jälkeen jauhemaisten korvikkeiden ohjeita yhdenmukaistettiin.

Kymmenkertainen D-vitamiini erikoiskorvike-erässä ylitti mediakynnyksen vasta yhdistyksen Ibfan-toimintaryhmän mediapommituksen jälkeen. Oli hiihtolomaviikko. Neljän päivän tiedotusviiveen aikana kymmenet allergiset vauvat saivat myrkyllistä maitoa. Oma lukunsa syntyi siitä, miten hoito-ohjeet näille vauvoille vaihtelivat aivan mielivaltaisesti.

***

Kolmas ja yleisempi, periaattellinen taso on, että jokaisella äidillä tulee olla oikeus tehdä valistunut valinta imetyksen aloittamisesta ja sen jatkamisesta. Valistunut tarkoittaa, että saatavilla olevien tietojen pitäisi olla ajantasaisia.

Ei kaikkien ole pakko imettää.

Kun yli 95 prosenttia äideistä aloittaa imetyksen, mukana täytyy olla joukko niitä, jotka aloittavat vain siksi, että se on tapana. Kun imetys sitten sopii omaan arkeen kauhean huonosti ja tuntuu iholla, ehkä sydämessäkin pahalta, tulee kova tarve puolustautua. Tästä melko pienestä joukosta syntyy iso meteli, joka  vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen suhteettoman paljon – varsinkin netin nimettömillä palstoilla. (Sitten provosoidutaan ja muututaan kahden sortin fanaatikoiksi.)

Täytyy olla henkinen vapaus jättää imetys väliin.