307 Puhelua – Imetyksen tuki ry:n blogiImetyksen tuki ry

Moni vanhanmallinen neuvoloiden imetysvalmennus tarkoitti imetysvälineiden esittelemistä: rintapumppua, rintakumia, nipletteä kenties, liivinsuojia, rinnanlämmittimiä, erilaisia nänninsuojavoiteita. Imetysapulaitettakin esiteltiin, jos neuvola oli aivan ajan hermolla.

Mikä imetyksen apuvälineistä on paras, kun imetys ei suju?

Ihokontakti.

Ihokontakti kuulostaa suurelta suoritukselta, mutta sitä se ei ole. Se on köllöttelyä, reporankailua, lapsen kanssa loikoilua. Näin se käy: kasaa tyynyjä tai peittoja sänkyyn tai sohvalle niin, että voit loikoilla pää ja yläselkä hiukan kohollaan kuin aurinkotuolissa. Riisu vauva vaippasilleen, ota itsekin paidat ja liivit pois. Peittoja sopivassa määrin tarvitaan, jos huoneessa ei ole kuuma. Käden ulottuville voi ottaa vähän harsoja tai muita kankaita, puhelimen ja ehkä jotain kevyesti pideltävää luettavaa.

Sitten nosta vain vauva mönkimään vatsan ja rintakehän päälle. Hän hamuilee, huuteleekin ehkä hiukan, hohuttaa ja haparoi, mutta juuri niin vauvat tekevätkin kaikkialla muualla paitsi postikorteissa.

Oman aikansa hapuiltuaan vauva löytää rinnan, ottaa siitä kiinni ja päästää irti muutaman kerran tai tosi monta kertaa, kunnes rauhoittuu lopulta syömään. Jos rannan aurinko on suosiollinen, voitte vauvan möngerryksen jälkeen rauhoittua imetykseen ja sen jälkeen raukeaan lepoon.

Tällainen vauvaloikoilu ei maksa mitään. Köllöttely auttaa lakkoilevaa tai levotonta vauvaa, se auttaa jos imetys sattuu, se auttaa jos äitiä hirvittää kiire suorittaa äitiysloman velvollisuuksia.

***
Rahoituskriisisyksynä mielessä on käynyt, onko imetyksen edunvalvonta niin vaikeaa kuin on siksi, että kukaan muu kuin vauvan perhe ei hyödy imetyksestä välittömästi taloudellisesti.

Tervetuloa maailmaan! Vastasyntynyt seepravarsa katselee pöllämystyneenä ympärilleen ja yrittää nousta pitkille, horjuville jaloilleen.

No nyt… ei, se menettää tasapainonsa ja mätkähtää pehmeään, pitkään heinikkoon. Viidennellä yrityksellä ja äidin avulla sen onnistuu lopulta pysytellä pystyssä. Ja eikös se vain hetken kuluttua olekin jo ottanut ensimmäisen askeleensa kohti äidin nisää ja lämmintä hyvää maitoa. Ihmeellistä miten varsa heti tietää, mistä ruokaa löytyy, vaikkei kukaan ole sitä sille kertonut.

Seepraori pitää vähän matkan päässä vahtia, sillä on tärkeää, että äiti ja varsa saavat rauhassa tutustua toistensa hajuun ja raidoitukseen. Sitten ne tunnistavat toisensa aina savannin kaikkien muiden seeprojen joukosta.

Lastenkirjasta Simba ja muita Afrikan villieläimiä, Sven Zetterlund, Otava 1999.

En ikinä unohda ilmettä mieheni väsymyksen uurtamilla kasvoilla, kun hän ensimmäisen kerran näki sinut.

Minä en sinua vielä silloin nähnyt, olin niin huonovointinen, etten voinut katsoa alaspäin tumman tukan peittämää päälakeasi. Mieheni ilmeen näin, ja siinä sinut, ihmeen – miten paljon loputonta helpotusta, rajatonta ihmetystä ja käsittämätöntä onnea voi mahtua yhteen katseeseen. Siihen se piirtyi sekunnin murto-osassa hänen kasvoilleen ja jäi asumaan – isyys.
Siinä pienessä hetkessä, jona hän ensimmäistä kertaa näki pilkottavan päälakesi, hänestä tuli isä, ja kun koko vauva sitten hetkeä myöhemmin oli maailmassa, hän oli jo kuin olisi ollut sitä aikojen alusta.

nimim. Rakas lapsi, ote neljännen sijan tekstistä Imetyksen tuki ry:n kirjoituskilpailusta.

Lähetystä voi kuunnella suoraan netistä tai perinteisemmin radiosta.

Isälle keksitään aina jokin marginaali vauvaan nähden. 2000-luvun puolivälistä asti on ollut muodikasta nähdä imetys asiana, joka vie isältä jotain pois.  Aivan kuin samalla unohtuisi, että isät ovat aikuisia ihmisiä, jotka ovat itsekin vastuussa isäksi kasvamisestaan ja joille annetaan liian vähän tilaa määritellä itse paikkaansa vauvaperheessä.

Pulloruokinnasta kun puhutaan, aina jossain vaiheessa joku tuo esiin sen hyödyn, että isäkin voi syöttää lastaan. En ole lähtenyt väittämään vastaan, koska isäkortti on ilmiselvästi käyttäjilleen tärkeä. Voin hyvin uskoa, että vauvan syöttövuoroja voi olla mukavaa vuorotella. Argumentit on yleensä sanottu vähän siinä sivussa ja omaan kokemukseenkin viitaten, ja kokemus on aina tosi.

Väitän kuitenkin, että jos isä vetäytyy vuorovaikutuksesta vauvan kanssa, on liian äkkipikaista ja yksisilmäistä selittää asiaa vauvan syömistavalla. Imetys ei sulje isää pois, jos isä ei itse vetäydy. On kysymys siitä, onko imetys vauvan lähtökohta vai isän uhka, ja onko tämä uhka todella isille todellinen vai median, ympäristön ja kapeakatseisen parisuhdenäkemyksen ruokkima tulkinta. Kun ylityöt, rakentaminen, harrastukset tai tietokonepelit menevät vauvan edelle, tilanteeseen vaikuttaa moni muukin olosuhde kuin vauvan ravinto – työnantajien perheasenteista lähtien.